Kannanottojani

Paimion kaupungin itsenäisyysjuhlaan liittyvä puhe Sankarivainajien muistomerkillä 2009

Kunnioitetut veteraanit, arvoisat paimiolaiset!

Sankarivainajien muistomerkkien ääressä ajatukset siirtyvät aina menneisiin sodanaikaisiin tapahtumiin. 70 vuotta sitten Suomi oli juuri joutunut talvisotaan. Talvisotaa on muisteltu tiedotusvälineissä taas laajemmin. Itse olen siirtynyt ajatuksissani omiin isovanhempiini. Olen pohtinut, millaisin ajatuksin silloin 20-vuotias isoäitini lähti kotoaan pienen sylilapsensa kanssa evakkomatkalle Hiitolasta kohti Satakuntaa. Hetkeä aikaisemmin hän oli hyvästellyt aviomiehensä ensin ylimääräisiin harjoituksiin ja sitten rintamalle, ja nyt piti jättää oma koti vihollisen armoille. Entä millaista huolta mahtoikaan tuntea tämä nuori isä perheestään sodan melskeessä. Vai oliko sodassa edes aikaa ja mahdollisuutta tällaisille ajatuksille, kun oma hengissä pysyminenkin vaati jatkuvaa valppautta. 

Satakunnan peltomailla taasen toinen isoäitini jäi kolmen suunnilleen murrosikäisen tyttärensä kanssa huolehtimaan maatilasta ja sen karjasta, kun parhaassa työiässä ollut isäntä lähti rintamalle puolustamaan isänmaataan. Siellä oli sentään turvana talo ja jonkinlainen toimeentulo, mutta huoli tulevaisuudesta ja läheisten elossa pysymisestä oli varmaan yhtä suuri.

 Kuten tiedämme, talvisodan koettelemukset olivat suuret niin varsinaisella rintamalla kuin kotirintamallakin. Talvisodan ihme on käsite, jonka merkitys tunnetaan ja tunnustetaan myös kansainvälisessä historiantutkimuksessa. Talvisodan ihmeen takana olivat suomalaiset ihmiset. Sotilaat, jotka puolustivat isänmaataan täysillä uhrautuen. Viholliselle ei annettu periksi, vaikka sotamateriaalista oli pulaa ja huolto ontui. Talvisodan ihmeen takana olivat lotat, jotka suorittivat ilmavalvontaa, muonittivat ja lääkitsivät. Talvisodan ihmeen takana olivat myös kaikki kotirintamalla työskennelleet, naiset, lapset ja vanhukset. He pitivät yhteiskunnan perustoiminnat pystyssä ja työskentelivät mm. tehtaissa ammuksia valmistaen.

 Suomi tarvitsi silloin selviytyäkseen itsenäisenä kaikkia kansalaisiaan. Ja kaikki suomalaiset myös halusivat osallistua itsenäisen Suomen, isänmaansa, puolustamiseen parhaalla mahdollisella tavalla. On siis oikein ja kohtuullista, että itsenäisyyspäivinä muistelemme menneiden sukupolvien panosta isänmaamme hyväksi, ja nöyrinä kunnioitamme sankarivainajiamme.

 Voisimmeko muistelun lisäksi myös ottaa jotain opiksi? Voisiko osan talvisodan ihmeestä siirtää nykypäivään?  Meidän ei onneksi tarvitse taistella olemassaolostamme kuten 70 vuotta sitten. Mutta lähellämme on tänäänkin nuoria äitejä yksin lastensa kanssa. Perheitä, joita ahdistaa jokapäiväisen toimeentulon hankkiminen. Lapsia, jotka viettävät koulupäivän jälkeen tunteja yksin ilman aikuista seuraa. Nuoria, joiden täytyy hakea helpotusta elämäänsä päihteistä ja huumeista.

 Yhteiskuntaamme on jo pitkään leimannut itsekkyys. Tärkeintä on oma pärjääminen; lähimmäisistä ei huolehdita. Talkootyön merkitystä ei tunneta; kaikki mitataan rahana. Pyyteetöntä auttavaa kättä on vaikea löytää. Jokaisen mielessä pyörii vain kysymys, mitä minä tästä hyödyn.

Taloudellinen lama on pakottanut meidät aloittamaan yhteiskuntamme niin rakenteellisen kuin asenteellisenkin muuttamisen. Tähän muutostyöhön tarvittaisiin nyt jotain talvisodan hengestä. Yhteistä työtä ja yhteistä tahtoa muutoksesta ja vaikeammista ajoista selviämiseen. Toisista välittämistä, yhteisöllisyyttä, lähimmäisen huomaamista ja huomioimista.

Veteraanin iltahuuto -laulussa kehotetaan hoivaamaan ja muistamaan. Arvoisat sotiemme veteraanit, te olisitte ansainneet parempaa hoivaamista ja muistamista kuin mihin olemme pystyneet. Nyt meillä jälkipolvilla on näytön paikka viimeisten vuosienne arvokkaaksi tekemisessä. Samalla haastan meidät kaikki hoivaamaan ja muistamaan myös muita lähimmäisiämme lapsista vanhuksiin.

Veteraanin iltahuudossa kehotetaan myös kertomaan itsenäisyyden säilyttämisen vaatimista uhreista. Himmetä ei muistot koskaan saa! Tänään, itsenäisyyspäivänä, muistamme ja kunnioitamme sankarivainajiamme laskemalla seppeleet sankarihaudalle ja Karjalaan jääneiden muistomerkille. Seppeleenlaskijat, olkaa hyvä!

Paimion kirkkomaalla 6.12.09

Tarja Vuontela

Maatalouskiinteistöjen verotus Paimiossa (julkaistu Kunnallislehdessä 20.11.09)

Nimimerkki Lisää tukia maajussuille (KL 13.11.) kyseenalaisti paimiolaisten maatalouskiinteistöjen verotuksen. Vaikka en itse saakaan toimeentuloa maataloudesta, haluan korjata nimimerkin ja mahdollisesti monen muunkin harhaluulon maatalouskiinteistöjen verotuksesta.

 Maatiloilla asuvat maksavat asuintiloistaan kiinteistöveroa vakituisen asunnon veroprosentin mukaan kuten muutkin omakotiasujat. Tämän lisäksi kaikki maatalouskiinteistöt navetoista rehuvarastojen kautta konehalleihin ovat yleisen kiinteistöveron alaisia. Tämä vero korotettiin viime viikon valtuustossa 0,80 prosenttiin (ennen 0,50 %). Maatalouskiinteistöjen verotus on tyyliltään samanlainen kuin vakituisten asuntojen kiinteistövero, eli sen arvo lasketaan kiinteistön verotusarvosta. Kun maatalousyrittäjä investoi ja rakentaa esim. uuden navetan, rakennuksen verotusarvo on korkeimmillaan, ja siihen kohdistuva vuosittainen vero on useita tuhansia euroja. Samalla lailla esim. nuoret lapsiperheet, jotka ovat rakentaneet uuden omakotitalon, maksavat suhteellisesti eniten kiinteistöveroa, koska uuden rakennuksen verotusarvo on suurin. Molemmissa tapauksissa kiinteistöjen verotusarvo laskee vuosittain, ja samalla kiinteistöveron määrä laskee. Maatalousyrittäjien lisäksi yleistä kiinteistöveroa maksavat muutkin yrittäjät kaikista tuotanto- tai myyntitiloistaan.

Muistin virkistämiseksi ja vertailun helpottamiseksi kerrottakoon vielä, että vakituisten asuntojen kiinteistövero on Paimiossa ensi vuonna 0,35 prosenttia (ennen 0,22 %). Alunalkujaan kiinteistövero tuli entisten katumaksujen tilalle. Taajama-alueella asuva saa kiinteistöveron vastikkeeksi katujen kunnossapidon, valaistuksen ja lumien aurauksen. Haja-asutusalueella ja esim. niiden konehallien ympäristössä kaikkia näitä palveluja ei ole kaupungin hoitamana. Näin eri kiinteistöveroprosenttien kohtuullisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta voi jokainen olla perustellen, mitä mieltä haluaa.

Tarja Vuontela (kesk.)

Valtuustopuheeni 24.9.09

Käsiteltävällä talouden vakauttamissuunnitelmalla linjataan kaupungin toiminnalliset tavoitteet, ja paperi on oleellinen osa ensi vuoden talousarvion laadinnassa. Mutta Keskustan ryhmä korostaa, että vakauttamissuunnitelma toimenpideluetteloineen ja hintalappuineen on laadittu tosiasiassa ja ensisijaisesti valtiolta haettavan harkinnanvaraisen avustuksen hakemista varten.

Siis harkinnanvaraisen avustuksen hakemiseen, ei paperiksi, jonka toimenpidelistaa luetaan ja sanotaan, että näinhän on jo päätetty. Jotta avustusta olisi mitenkään mahdollista saada, jotain toimia on ollut pakko luetella ja hinnoitella.

 Todellinen kaupungin talouden vakauttaminen tulee tehdä päätöksillä, joiden perustelut kestävät. Nämä päätökset on tehtävä kunnollisen valmistelun jälkeen ja huolellisella harkinnalla. Päätösten esittelyssä annettujen säästösummien laskentaperusteet on avattava ja summien on perustuttava todellisuuteen; olipa sitten kyseessä kouluverkon uudistus tai päivähoidon ostopalvelusopimusten tarkastelu.

Työ aloitetaan lautakunnissa, ja nyt lautakuntien rooli nousee entistä arvokkaammaksi. Lautakuntien on otettava niille kuuluva päätöksentekijän rooli; vaadittava ja kysyttävä esittelyn takana piilevät luvut ja asiat. Lautakunnissa tulee priorisoida, mitkä palvelut hoidetaan, miten ja millä tasolla.

Lautakuntien talousarvioesityksiä ei voi enää tehdä olemassa olevaan pohjaten ja sitä puolustaen, vaan jokaisen lautakunnan on tartuttava vakauttamistyöhön; kyseenalaistettava olemassa olevat menot ja toimintatavat.

Tämän onnistuminen edellyttää mielestäni jokaisen ryhmän puheenjohtajalta toimia, joilla lautakuntien ei-valtuutettujäsenetkin saadaan aktiivisesti mukaan näihin talkoisiin. Samalla tulee painottaa tiedonkulun saumatonta kulkemista lautakunnista jäsentensä välityksellä meille valtuutetuille päätöksentekomme tueksi.

Säästöpäätöksiä tehtäessä täytyy myös muistaa, että mittarina ei voi yksin olla viivan alle jäävä rahallinen säästö. Jos näin olisi, meidät kaikki voisi korvata laskimella. Menneiden vuosien rahanmenokohteista päätettäessä on perusteluina käytetty kaupungin imago yms. seikkoja; saman linjan soisi jatkuvan myös säästöistä päätettäessä. Lyhytnäköinen sosiaali-, terveys- ja koulupuolen palveluiden roima alasajo tuo hetkellisen säästön jälkeen helposti suuren lisälaskun muutaman vuoden kuluttua. Ennaltaehkäisevän työn säilyttämisen kannattavuutta ei voi korostaa liikaa.

Vaikka vakauttamissuunnitelma onkin laadittu ensisijassa harkinnanvaraisen avustuksen hakemiseksi, herää sitä lukiessa kuitenkin kysymys, mitä ihmeen erityissuojelun viittaa kaupungin tekninen toimi kantaa yllään; ainuttakaan tätä toimialaa koskevaa säästötointa ei ole laitettu listalle. Koska investoinnit on nyt pakko ajaa minimiin, pitäisi kai teknisen puolen runsaasti käyttämän suunnittelun konsulttiavun laskunkin pienentyä, ja niin selvästi, että siitä olisi saatu joku hintalappu listalle. Ja ehkä tässä tilanteessa voisi koko ulkopuolisen suunnittelun käyttöä kyseenalaistaa.

Palvelurakenteita koskevat muutokset on listattu koskemaan vain koulu- ja sosiaalista puolta, entä taas tekninen toimi; eikö sielläkin voitaisi edes pohtia, ovatko todella kaikki korjaus- ja ylläpitotyöorganisaatiot tarpeellisia ja mitoituksiltaan kohdallaan. Kausiluontoiseen työhön voisi ajatella olevan halvempaa ostaa palvelu ulkopuolelta, tai sitten myydä omien tehokkaiden työntekijöiden palveluja naapureille. Ainakin näiden todelliset kustannukset tulee selvittää mahdollisten ulkoistamispohdintojen tueksi. Näitä ajatuksia heiteltiin valtuustoseminaarissa ja mm. kokoomuksen ryhmä toi kirjallisestikin ne esille, joten ei unohdeta niitä, vaan laitetaan todelliseen harkintaan.

Säästölaskelmien todellisia lukuja perätessä ei voi olla kysymättä, onko oikein, että kaupungin virkamiehet ja työntekijät tekevät laskelmia esim. kouluverkosta vain yhdelle puolueelle. Kovasti puhutaan henkilöstöresurssin väärinkäytöstä; nyt ko. henkilöstö on varmaankin joutunut tekemään kovin töitä laskelmien eteen, mutta luvut ovat vain harvojen tiedossa. Koulutuslautakunnan pj on tuntunut ottaneen välillä osin esittelijän aseman, mikä ei ole oikein. On hyvä ja kaikkien kaupunkilaisten edun mukaista, että sivistysjohtaja astuu remmiin, ja laskelmat perusteluineen saadaan toivottavasti koko lautakunnan tietoon.

Samalla voi vielä todeta, että kaupungin palvelutarjonnan kustannuslaskenta on saatava ajan tasalle; kuinka paljon helpompaa olisi nytkin pohtia säästöjä, kun käytettävissä olisivat eri palveluista todellisiin ja kaikkiin kustannuksiin perustuvat laskelmat

Pelkästään veroja korottamalla tai syömävelkaa ottamalla emme tästä tilanteesta selviä kuiville, rakenteelliset muutokset ovat tosiasia. Henkilöstökustannusten säästöt ryhmämme toteuttaisi ensi sijassa määräaikaisin lomautuksin; irtisanomisten tielle ei tässä vaiheessa ole heti syytä rynnätä. Kaupungilla on kuitenkin pääsääntöisesti osaavat ja tekevät ihmiset palkkalistoillaan; isompi ongelma tuntuu olevan väliportaan johtamistavassa, kun työt ja tekijät eivät aina kohtaa aikataulussa tai uusia vähemmän byrokraattisia toimintamalleja ei ole halua ottaa käyttöön.

Vuosikymmeniä sitten suoritin ajoharjoittelun isäni valvonnassa opetusluvalla. Hänen ohjeenaan oli, että ajaessa kaikkia äkkiliikkeitä on vältettävä: ei lyödä lukkojarrutusta päälle, ei tehdä liian jyrkkiä korjausliikkeitä eikä peruutusvaihteella ole tarkoitus ajaa kaahaten. Samoja sääntöjä voisin suositella kaupungin talouden korjaamiseenkin. Harkitaan tehtävät säästötoimet kunnolla, ettemme löydä itseämme kovin lommoilla ojasta tai vielä pahempaa, isomman kunta-ajopelin nokan alta.

Käsissämme oleva talouden vakauttamissuunnitelma on paperi, jonka suuntaviittoihin on suhtauduttava erittäin vakavasti ja huolella, mutta siinä luetellut toimet eivät ole pykälän kiinninuijimisen jälkeen mitään Jumalan sanasta seuraavaa ja ehdottomasti noudatettavaa. Pidetään mieluummin talousjärjen lisäksi matkassa mukana suhteellisuuden taju, oikeudenmukaisuus ja peruspalveluiden jonkinlaisen laadun turvaaminen.

Valtuustopuheeni 24.6.09

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja lehteriyleisö

Valtuusto on ison päätöksen edessä. Tänään tehtävä päätös on osa suurempaa kokonaisuutta, ja sillä on iso hintalappu. Päätöksen taloudellinen puoli korostuu entisestään, kun otetaan huomioon kaupungin talouden tämän hetken huono tila. Mutta tänään on myös päätettävä, investoimmeko pitkälle tulevaisuuteen, haluammeko investoida paimiolaisiin kouluikäisiin ja nuoriin.

Tarjolla on 2 miljoonalla eurolla Sähkönkulman tiloihin tehtävä uusi lukio ja uusi keskuskeittiö. 2 miljoonalla, koska valtio on sitoutunut maksamaan hankkeesta lähes puolet eli 1,5 miljoonaa euroa. Rahoitus on myös luvattu rakennusaikaisena. Lukion siirtyminen sähkönkulmaan vapauttaa koulutiloja koulukeskuksessa. Nämä sekä Jokelan koulun saneeraaminen kaksisarjaiseksi ratkaisevat perusopetuksen tilatarpeet pitkälle tulevaisuuteen.

Tarvitaanko näitä tiloja?   Lukio tarvitsee kiistatta ja ehdottomasti ajanmukaiset tilat. Olisi tarvinnut jo jonkin aikaa. Tämä kävi viimeistään selväksi kesäkuun alun valtuustoseminaarin aineistosta. Lukion vetovoimaisuus 2. asteen oppilaitoksena on valtakunnallisestikin hiipunut. Paimion osalta uudet lukiotilat parantavat varmasti koulun kilpailukykyä nuorten pohtiessa valintojaan.

Vielä ehdottomammin vanhojen tilojen kunnostusta sekä myös lisätilaa tarvitsee Jokelan koulu. Viimeisen kymmenen vuoden aikana vuosittain osa koulun luonnollisella oppilasalueella asuvista lapsista on jouduttu ohjaamaan lähikoulunsa sijasta Vistan kouluun koulukuljetuksella. Siis nämä olisivat olleet Jokelan luonnollisia oppilaita. Rakentaminen Moisiossa ja Oinilassa ei yhtään helpota tilannetta tulevaisuudessa, kuten kouluverkkoselvityksen päivityksestä olemme voineet lukea. Jokelan koulun 240 oppilaan määrä tulee toteutumaan ihan alueen omista lapsista, näihin lukuihin ei ole sisällytetty mahdollisia kuljetusoppilaita muista kouluista.

Jokelan koulussa vierailleet ovat varmasti myös havainneet ainakin osan niistä hankaluuksista ja puutteista, joita 127 vuotta vanhat ja sitä hiukan nuoremmat pintaremonteilla paikatut koulutilat aiheuttavat.

Vistan kouluun riittää myös tulijoita Naskarlan ja Saaren uusilta asuinalueilta. Jo nyt 60 Vistan koulun oppilasta käy vuosittain koulua Veikkarissa, koska Vistalle kaikki eivät mahdu. Käytän nimitystä vistan koululaiset, sillä lähes 80 prosenttia Veikkarin koulun oppilaista kuljetetaan sinne eli he eivät asu alle 5 km säteellä Veikkarin koulusta.

 Onhan meillä kansaopistolta ostetut tilat, tiedän monen ajattelevan.

Tarkistin tällä viikolla Rehtori Kari Kaunismaalta kansanopistolta ostettujen Ala- ja keskitalon käyttöä. Keittiötä lukuun ottamatta kaikki tilat ovat jo joko perusopetuksen tai musiikkiopiston käytössä. Auditoriokin on kuulemma viikoittain Vistan koulun käytössä.

 Entä päätösesitykseen liittyvä kouluverkkoselvitys? Onko se nähtävä pelkästään uhkana vai olisiko kyseessä pikemminkin mahdollisuus. Mahdollisuus taata kaikille kaupungin koululaisille tasavertaiset edellytyksen laadukkaaseen perusopetukseen.

Madollisuus siihen, että mahdollisimman moni paimiolainen pääsee kouluun, johon voi kulkea itsenäisesti.

Mahdollisuus siihen, että kouluverkko voidaan suunnitellaan kestävästi vuosikymmeniksi eteenpäin, ja myös pedagogiset näkökohdat huomioiden. Mahdollisuus, että kaupunki toteuttaa kirjaamansa tavoitteet perusopetuksen luokkakokojen alentamisesta myös alkuopetusta ylemmillä luokilla.

Eikä pidä unohtaa kouluverkon järkevän suunnittelun mahdollistavan myös yläasteelle toimivampia koulutiloja.

Jos joku väittää, että lukioratkaisu tarkoittaa suuria kouluyksiköitä Paimioon, hän ei joko tunne paimiolaista koulutodellisuutta tai haluaa tahallaan ymmärtää väärin. Lukiossa on reilut 200 oppilasta, muutama vuosi sitten 270 ja nyt uusi lukio on mitoitettu maksimissaan 300 oppilaalle. Yläkoulussa on niukasti alle 400 oppilasta ja suurempien ikäluokkien ehtiessä sinne kymmenen vuoden kuluttua ehkä 450 oppilasta. Nämäkö ovat isoja? Nummenpään reilua 30 oppilasta lukuun ottamatta nyt eri alakouluissa on oppilaita 120:stä 200:aan. Paimion kaksisarjaiset koulut olisivat Vista, noin 270 oppilasta ja suunniteltu Jokela n. 240 oppilasta. Mielestäni tämä lisäys ei tee koulusta vielä suuryksikköä. 

Jokelan koulun saneerauksen ensimmäinen vaihe ja uusi liikuntasali on valmis ensi kuussa. Prosessi on siis jo alkanut ja se on ollut päättäjien edessä yli kaksi vuotta, miksi siis nyt käsillä olevaa päätöstä pitää pohtia ja perustella.

 Vastaus on yksinkertaisesti kaupunkimme talous. Tarkastuslautakunnan raportti on erityisen huolestuttavaa luettavaa. Lama ja verotulojen raju notkahdus tulivat todella pahaan paikkaan. Investoinnit pitäisi nyt jäädyttää, sillä millä muulla kaupunki investoi kuin lainarahalla, ja entistäkin lainaa on.

Nyt ei ole kuitenkaan kyse riskisijoituksesta. Vaan kyse on siitä, onko meillä oikeasti varaa olla ottamatta valtiolta tarjolla olevaa rahaa. Lukion osalta se on 1,5 Miljoonaa ja koko hankkeen 3. vaiheeseen, tuleville vuosille, on tulossa samalla prosenttiosuudella lisää valtion rahaa. Jos tätä hanketta ei viedä loppuun, meidän on turha odotella valtion rahaa koulurakentamiseen lähimmän kymmenen vuoden aikana.

Jos lukiota ei tehdä, koulujen keittiöt pitää ehdottomasti remontoida, menot 850 000 euroa. Jokelan koulu hajoaa vanhimmasta päästä käsiin, joten senkin remontointiin kuluisi ainakin sama summa. Käsi sydämelle arvoisat kollegat, väitättekö, että meillä olisi tahtoa ja kykyä kerätä nämä summat ilman lainarahaa. Tällä päätöksellä saamme vastaavalla omalla panostuksella paljon enemmän valtion rahoituksen turvin.

Todellisesta ja syvästä huolesta kaupunkimme talouden kunnosta huolimatta olen puoltamassa tätä koulurakentamisen toista vaihetta päätösesityksen mukaisesti.  Samoilla linjoilla olivat myös muut keskustalaiset valtuutetut ryhmämme palaverissa. Kaupungin velkataakasta huolehtimisen lisäksi kokeneempia keskustavaltuutettuja painoi edelleen se pakkorako, jossa heidän piti edellisellä vaalikaudella tehdä päätös Fortumin kiinteistökaupasta. Mutta jo tehtyjen päätösten kanssa on elettävä, meidän uusienkin valtuutettujen. Ja nyt otamme osaltamme vastuun Jokelan ja lukion kouluhankkeen saattamisesta kunnialliseen loppuun.

Pasi Ahola peesaa Sdp:n tavoitetta maksuttomasta päivähoidosta (TS 15.6.08) vertaamalla päivähoitoa perusopetukseen ja peräänkuuluttaa samalla poliittista tahtoa asian toteuttamiseen. Kaikkea voi vaatia, mutta asian todellinen eteenpäin vieminen vaatii runsasta ja monipuolista pohdintaa.

Päivähoitoa ei voi verrata perusopetukseen, sillä maassamme on ollut oppivelvollisuuslaki vuodesta 1921, mutta edelleenkään ei ole lakia lasten päivähoitovelvollisuudesta. Sdp:n historiallisia vaatimuksia yhtään väheksymättä maksuttoman yhdeksänvuotisen peruskoulun varsinaisena isänä voidaan kuitenkin pitää Johannes Virolaista (kesk), joka toimi 1970-luvun taitteessa opetusministerinä.

Mikään laki ei velvoita viemään lapsia kunnalliseen tai muuhunkaan päivähoitoon, vaan perheet voivat valita itselleen sopivan lastenhoitotavan. STM:n päivähoidon selvityksen (v.2005) mukaan kunnallisessa päivähoidossa on vähän alle puolet lapsista. Osa lapsista on yksityisessä päivähoidossa, ja suurta osaa lapsia hoitaa kotona toinen vanhemmista tai perhe on järjestänyt lastenhoidon muulla tavoin esim. isovanhempien avulla. Tätä perheille suotua valinnan vapautta tulee suosia jatkossakin, sillä kunnallinen päivähoito ei ole lapsen suotuisan kehityksen ehdoton vaatimus. Yhteiskunta myös tukee alle 3-vuotiaiden lasten kotihoitoa kotihoidontuella, ja joissain kunnissa maksetaan tämän lisäksi ns. kuntalisää, jotta päivähoitopaikat saadaan riittämään niitä kipeimmin tarvitseville.

Jos maksuton päivähoito toteutetaan, tulee myös kaikille lapsia kotona hoitaville maksaa kotihoitopalkkiona sama laskennallinen summa kuin lapsen hoito kunnallisessa päivähoidossa tulee maksamaan. Tämä on reilusti enemmän kuin kotihoidon nykyinen tuki lisättynä oletetulla päivähoitomaksulla, sillä kunnallinen päivähoito on jo nyt huomattavaa tulonsiirtoa lapsiperheille eli lähes maksutonta (kustannusvastuu noin 15 %).  Lisäksi tämä hoitopalkkio tulisi maksaa kaikista alle kouluikäisistä lapsista, ei vain alle 3-vuotiaista kuten nykyään. Maksuttomaan esiopetukseen osallistuvien 6-vuotiaiden osalta perheen saamaa kotihoitopalkkiota voidaan sitten alentaa esiopetukseen kuluvalla summalla.

Maksuttomuutta on helppo vaatia, mutta ns. ilmaista lounastahan ei ole, vaan veroilla maksuttomuudet maksetaan. Onneksi valtion päättäviltä tahoilta löytyy harkintaa kuten ministeri Risikolta. Mielestäni on ilo elää valinnanvapautta vaalivassa yhteiskunnassa, jossa kuitenkin heikoimmista pidetään huolta, eikä Sdp:n tavoitteissaan maalaamassa täydellisessä holhousyhteiskunnassa.

Tarja Vuontela

Kunnallislehdessä 19.2.08 julkaistiin seuraava:

Keskustan järkevä kaavoitus on ympäristöteko

Perttu Hemminki (KL 15.2.08) kirjoittaa Oinilan kaavoituksen asemasodasta mielestäni liiaksi rintamalinjan yhdeltä puolelta. Hänen mielestään kaavaa on kaupungin puolelta ajettu kuin käärmettä pyssyyn. Jos näin on, niin mielestäni vastapuolella on yhtä yksisilmäisesti poistettu valitusaseista varmistimet ennen kokonaisvaltaista perehtymistä asiaan.

Tätäkin asiaa tulisi tarkastella kysymällä, mitkä ovat Paimion kehittymismahdollisuudet. Näkyvissä ei ole keskisuurten, saati suurten teollisuusyritysten invaasiota kaupunkiin, ja Paimion sairaalankin toiminta loppuu ennen pitkää. Realistisin vaihtoehto kehittää Paimiota on luoda kaupungista hyvät peruspalvelut ja monipuoliset harrastusmahdollisuudet tarjoava kaikenikäisten ihmisten viihtyisä asuinpaikkakunta, josta on helppo käydä töissä lähialueilla. Tällainen paikkakunta tarvitsee runsaan ja monipuolisen tonttitarjonnan keskustan läheisyydestä. Saaren alueen kaavoitus on ollut ensimmäinen vaihe tällaiselle kehitykselle. Luonnollinen jatkumo tälle on sekä Jokipuiston että Oinilan länsiosan sopivan väljä, viihtyisä ja moni-ilmeinen kaavoitus.

Keskustan välittömässä läheisyydessä olevien alueiden kaavoitus asumiselle on myös todellinen ympäristöteko, sillä asumisen keskittäminen mahdollistaa kulkemisen palvelujen ja harrastusten pariin jalan tai pyörällä. Yksi suurista ilmastonmuutoksen aiheuttavista päästölähteistä on yksityisautoilu. Autojen päästöjä on pystytty pienentämään, mutta samanaikaisesti tapahtunut autojen määrän voimakas kasvu on kumonnut teknisen kehityksen tuoman hyödyn, ja yksityisautoilu on siis edelleen merkittävä uhka ympäristöllemme. Asutuksen keskittäminen palveluiden läheisyyteen mahdollistaa perheiden realistisen toimeentulon joko autotta tai yhden auton avulla; valinta jää perheille.

Asutuksen keskittyminen keskustan ympärille luo kannattavat puitteet myös joukkoliikenteen kehittämiselle sekä kaukolämmön tehokkaalle käytölle pientaloasumisessa. Lisäksi kunnallistekniikan rakentaminen tulee näin huomattavasti halvemmaksi kuin putkien vetäminen kauas kaupungin reunakylille.

Lounais-Suomen ympäristökeskus on todennut Kunnallislehden (15.2.08) mukaan, että Paimionjokilaakson maisema-alue on laaja, eikä Oinilan kaavoituksella voida katsoa olevan oleellisia vaikutuksia koko maisema-alueen kannalta. Näin todella on! Jätetään ne valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet pelloiksi sinne, missä ne luonnollisimmin peltoina voivat ollakin eli Oinilan jälkeen sijaitsevan Paimionjoen kilometrien mittaisille yläjuoksun kauniille peltoaukeille. Jos haluamme kehittyä kaupunkina, keskusta on kaavoitettava kaupunkimaiseksi, Paimion maalaiskaupungissakin. Oinilan kaavoituksesta ei missään nimessä saa tulla kunnallisvaalien pääteemaa, sillä paimiolaisten hyvinvointi vaatii todella paljon laajempia näkökantoja. Yhden asian liikkeillä ei historiassa ole kovin kunniakkaita mainetekoja. Toivoisin, ettei Paimioseurakaan profiloituisi yhden asian liikkeeksi; kaikkiin kehityspyrkimyksiin negatiivisesti suhtautuvaksi valitusautomaatiksi.

Tarja Vuontela

Paimion yläasteen vanhempainyhdistys ry:n puheenjohtajana olin tekemässä seuraavaa kuntalaisaloitetta:

Paimion kaupunginhallitus

KUNTALAISALOITE:

PAIMION KAUPUNGIN JULKISET KIINTEISTÖT TONTTEINEEN SAVUTTOMIKSI

Paimion yläasteen vanhempainyhdistys ry ehdottaa, että Paimion kaupunki julistaa kaikki julkisessa käytössä olevat kiinteistönsä ja niiden tonttinsa savuttomiksi. Tämä tarkoittaisi totaalista tupakointikieltoa esim. kaupungintalon, Tillintuvan, Marjaniemen ja maauimalan saunan tontilla sekä urheilupuistossa. Koulujen piha-alueilla tupakointi on nykyisen lain mukaan jo kiellettyä; myös iltakäytön yhteydessä (huom. uimahalli Solina sijaitsee koulukeskuksen keskellä ja kuitenkin sen edustalla aikuiset tupakoivat). Savuttomaksi julistamista tulee vahvistaa poistamalla tupakointipaikat, myös tupakkaroskikset, ko. kiinteistöjen alueelta sekä tekemällä asia julkisesti selkeäksi infotauluin. 

Tupakointi aiheuttaa liiallisen alkoholinkäytön ja liikalihavuuden rinnalla eniten sairauksia ja terveydenhuoltokustannuksia. Valistuksesta ja asennekasvatuksesta huolimatta alaikäisten tupakointi ei näytä vähenevän. Kaupungin savuton linja tukisi koulukeskuksen kampanjointia tupakointia vastaan ja antaisi oikeanlaisen esimerkin vastuullisesta suhtautumisesta selkeästi terveysriskiksi tiedettyä asiaa kohtaan. Samalla päätös olisi positiivinen signaali vanhemmille ottaa entistä tiukempi linja alaikäisten lastensa tupakointiin puuttumisessa.

Kaupungin tupakoivia työntekijöitä tulee kannustaa tupakoinnin lopettamiseen tai nikotiinikorvaustuotteiden käyttöön työpäivän aikana, jotta heidän ei tarvitse lähteä pois työpaikkansa tontilta tupakoimaan työpäivän aikana, tai sitten kaupungintalolle tulee rakentaa lain vaatimukset täyttävä erillinen tupakointitila.

Paimiossa 3.9.2007

Tarja Vuontela, pj                                                         

 Sepäntie 4                                                                     

21530 Paimio