Talousarvioryhmäpuhe 2010

Maanantai 20.12.2010 klo 23:08 - Tarja Vuontela

Arvoisa puheenjohtaja, kaupunginjohtaja, valtuutetut ja lehteriyleisö!

Kuluva valtuustokausi alkaa olla puolessa välissä. Tänä aikana olemme saaneet painia epämiellyttävien talousasioiden kanssa useissa eri tilanteissa; on laadittu talouden vakauttamissuunnitelmaa, korotettu veroja ja mietitty seminaareissa, mistä kaikesta voimme säästää ja millä keinoin. Näissä painiotteluissa on tullut hiki, ainakin tuskanhiki. Kaupungin talous on ollut hurjasti alijäämäinen vuodesta toiseen ja miljoonaluokan talousuhat kangastavat horisontissa. Kurja taloustilanne on pitänyt niskalenkkiotettaan todella tiukassa, ja ainakin minulla on hetkittäin ollut tunne, että painimatolla ollaan jo molemmat hartiat yhtä aikaa matossa. Vaan loppuvihellystä ei sittenkään tullut; ainakaan vielä.

Käsillä oleva ensi vuoden talousarvio ja seuraavien vuosien taloussuunnitelma ovat aavistuksen edeltäjiään valoisampaa luettavaa. Sitkeä ja välillä epätoivoiseltakin tuntunut työmme kaupungin taloustilanteen kääntämiseksi alkaa sittenkin tuottaa vähitellen tulosta. Näyttää siltä, että kaupungin toimintamenot ollaan saamassa kuriin. Tehdyt muutokset niin kouluverkossa, Preitilän päiväkodin ostopalvelusopimuksessa kuin vanhainkodin asumispalveluissakin tuottavat suunniteltua taloudellista tulosta.

Muutokset ovat olleet merkittäviä; yksittäisten kaupunkilaisten mielestä ehkä liiankin rajuja. Peruspalvelut ovat kuitenkin säilyneet kaikilla. Kuulemani mukaan suljettujen koulujen oppilaat ovat olleet kaikin puolin tyytyväisiä uuteen opiskeluympäristöönsä. Muutaman kuljetusoppilaan vanhemman kokema huoli lapsensa koulumatkan turvallisuudesta on valitettavasti kuitenkin ollut suurin uutisoitu aihe koko kouluverkkouudistuksessa. Kesällä suljetut koulukiinteistöt ovat jo yhtä lukuun ottamatta saaneet uuden omistajansa tai vuokralaisensa, joten tämänkin puolesta rakenteiden uudistus onnistui. Säästettiin seinistä ei palveluista.

Rakenteellisten muutosten lisäksi taloustilanteen parantamiseksi me päättäjät olemme vaatineet toiminnallisia muutoksia. Lautakunnat ja virkamiehet ovat tarttuneet näihin vaatimuksiin ja tuloksia on jo lupa odotella. Päivähoidon kustannusrakennetta on selvitetty tarkoin ja koko vanhuspalvelua kotihoitoineen selvitetään parhaillaan. Näiden tutkimusten tulosten avulla tehtävät toimenpiteet auttavat toivottavasti osaltaan taloustilanteemme muuttamisessa.

Hyvä esimerkki kaupungin toimien järkeistämisestä on mittauspalvelujen ulkoistaminen. Rakennuspaikan merkintä tehtiin ennen omana työnä pikavauhdilla ja omakustannushintaa halvemmalla. Nyt asiakas maksaa palvelustaan käyvän hinnan. Yksittäinen kaupunkilainen ei tätä palvelua kovinkaan usein tarvitse, joten tilanne ei ole mitenkään kestämätön. Nyt palvelua joutuu odottamaan ehkä viikon tai kaksi. Tämäkään ei voi olla kohtuutonta, sillä saman verran joutuu odottamaan kiireettömän hoidon lääkäriaikaakin.

Paimion palveluvalikko on, ihan ulkopuolistenkin asiantuntijoiden mielestä, edelleen liian hyvä verrattuna kaupungin todellisiin resursseihin. Järkeistämistä, karsimista ja tehostamista on siis edessämme tulevaisuudessakin. Tiukka talouskuuri yhdessä oikeudenmukaisuuden ja kohtuullisuuden vaatimusten kanssa tuottaa toivottavasti tilinpäätöksiä joita kehtaa esitellä, sekä ennen kaikkea kaupunkilaisille riittävän monipuolisia palveluita. Kuten, että meillä on esimerkiksi kaikesta huolimatta edelleen varaa maksaa Paimio-lisää alle kaksivuotiasta lasta kotona hoitavalle.

Arvoisa puheenjohtaja

Kaupunginhallitus antoi vuoden 2011 talousarvion laadinnalle tiukat ohjeet. Näitä ohjeita noudatettiin kiitettävän hyvin. Hyvä näin. Sama tiukka linja tulee edelleen säilyttää, sillä talouden tasapainottamistyötä ei ole saatu mitenkään päätökseen. Valtion harkinnanvarainen tuki ja verotulojen aavistuksen ennakoitua parempi kertymä kuluvat kokonaan menneen huonon talouden paikkaamiseen. Näin vähitellen tasapainoon saatava kaupungin talous antaa, kaupunginjohtajan sanoja lainaten, vain vähän enemmän aikaa muutosten pohtimiseen, päättämiseen ja päätösten toteuttamiseen.

Oma huolensa on edelleen yhteisöverokertymän pienuus. Mitä kertoo se, että suurin yhteisöverojen maksaja kaupungissamme on lähes paikallinen pankki? Toivottavasti osallisuus Turun seudun elinkeinoyhteistyöorganisaatiossa tuottaa tulosta eli yrityksiä tänne maakunnan keskuskaupungin laita-alueillekin. Entä millaisen roolin Paimion yrityskehitys ottaa elinkeinoelämän elvyttämisessä, jää nähtäväksi.

Uusia toimintatapoja, johtajuutta, tietoa rakenteista ja kustannuksista, tiivistä seurantaa ja raportointia tarvitaan edelleen. Tavoitteellisen virkamiestyön lisäksi tarvitaan edelleen intensiivistä luottamushenkilötyötä kaikilla tasoilla.

Paimion P-alkuiset ja myös p-mäiset miljoonauhat roikkuvat edelleen niskassamme. Lisäksi sote-yhteistyölle tulee löytää vähitellen ratkaisu. Painiottelu siis jatkuu, yhteistyöllä ja yhteisin ottein toivottavasti voitokkaana.

Näillä mietteillä Keskustan valtuustoryhmä on valmis hyväksymään vuoden 2011 talousarvioesityksen ja seuraavien vuosien taloussuunnitelmaesityksen.

Lisäksi ryhmämme kiittää kuluneen vuoden yhteistyöstä kaikkia valtuustoryhmiä, kaupunginjohtajaa sekä virkamiehiä.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille paimiolaisille sekä onnea alkavalle uudelle vuodelle!

Paimion SRK-vaalitulos

Sunnuntai 14.11.2010 klo 23:48 - Tarja Vuontela

Hieno tulos srk-vaaleissa Keskustalle!

Paimion Keskustan ja sitoutumattomien 19 seurakuntavaaliehdokasta keräsivät mahtavat 600 ääntä kaikista 1335 annetusta. Uudessa srk-valtuustossa on kymmenen keskustalaista valtuutettua;  yksi enemmän kuin ennen. Mahtavaa! Lisäksi koko vaalin ääniharavana oli keskustalainen, ensimmäistä kertaa ehdolla ollut Leena Erälinna.

Lämmin kiitos kaikille äänestäjillemme sekä ehdokkaillemme!

Onnea ja siunausta alkavalle luottamushenkilötyölle kaikille valituille!

Valituiksi tulivat:

Äänet	Uusi	Nimi	Nro	Ehdokaslista
74	X	Erälinna Leena	21	Keskusta ja sit
69	X	Kakkonen Jorma	15	Paimion kristil
64		Lähdeniitty Arimo	29	Keskusta ja sit
61		Santala Seppo	6	Paimion kristil
44		Pajala Liisa	47	Kansank. vaalil
49		Kuparinen Anne	26	Keskusta ja sit
57		Valkonen Ville	2	Paimion kristil
43	X	Yöntilä Tommi	38	Keskusta ja sit
41	X	Heurlin Eeva	10	Paimion kristil
42	X	Järvinen Anna-Liisa	23	Keskusta ja sit
30	X	Mäentaka Asko	45	Kansank. vaalil
40	X	Kallio Jarkko	3	Paimion kristil
38	X	Sjöblom Timo	34	Keskusta ja sit
38		Tiilikka Leila	35	Keskusta ja sit
36	X	Kurki Tuula	8	Paimion kristil
24		Virtanen Tiina	53	Kansank. vaalil
36	X	Ansio Susanna	20	Keskusta ja sit
36	X	Suominen Janne	7	Paimion kristil
33	X	Karlsson Kristina	24	Keskusta ja sit
34	X	Kuopila Maria	13	Paimion kristil
29		Tuominen Satu	36	Keskusta ja sit
21	X	Mäkinen Miia	46	Kansank. vaalil
21	X	Tranberg Janne	17	Paimion kristil

Pötypuhetta

Torstai 7.10.2010 klo 14:43 - Tarja Vuontela

Tänään on jälleen ns. suuri päivä paimiolaisessa päätöksenteossa. Valtuustossa on esillä 60.000 euron avustuksen myöntäminen Hiihtotunneliyhtiö Paipille. Kylillä puhutaan ja lehdissä kirjoitetaan, että Paimio joko pelastaa Paipin tai ajaa sen konkurssiin. Mielestäni molemmat väitteet ovat pötypuhetta.

Paippi on ollut taloudellisessa kriisissä jo pidempään, itse asiassa melkeinpä koko elinaikansa. Yritys on laitettu alulle puuttellisin tai väärin tulkituin markkinatiedoin. Hiihtotunneli ei voi olla kannattava yritys edes näillä leveysasteilla, kun ympäristön väestöpohja on suhteellisen vähäinen. Lisäksi suomalaisten todellinen into harrastaa entistä kansallisurheilulajiamme hiihtoa ei viime vuosikymmenenä, Lahden doupingsotukujen jälkeen, ole ollut kovinkaa suuri. Yritys, jonka tuote ei mene kaupaksi, on väistämättä ratkaisujen edessä. Mutta mitä on tehnyt Paipin toimiva johto ja hallitus?

Paimio ei päätöksellään, olipa se mikä tahansa, aja Paippia konkurssiin. Kyllä Paipin mahdollinen tuleva konkurssi johtuu ihan yrityksen omista toimista tai toimimattomuuksista. Tänään päätöksessä oleva Paimion avustus, josta voisi realisoitua maks. 40.000 euroa, ei viimeisten tietojen mukaan edes riittäisi yhtiöllä tällä hetkellä olevien rästimaksujen maksamiseen. Näin ollen Paimion avustus ei myöskään voisi pelastaa Paippia. Eli Paipissa olisi tarvinnut tehdä jotain tuloksellista jo kauan sitten, ei rakentaa budjettia suurten toiveiden ja jos-arvuuttelujen varaan; ei ainakaan Paimion kaupungin avustusten varaan. Paippi on osakeyhtiö ei kunnallinen laitos! Nyt tuntuu siltä, että Paippia yritetään siirtää vähitellen avustus avustukselta kunnalliseksi laitokseksi. Siihen Paimiolla ei mielestäni ole varaa!

Avustuksen puolesta puhujat perustelevat asiaa sillä, että kaupungilla ei ole varaa olla myöntämättä avustusta, ettei Paippi ajautuisi konkurssiin. Mahdollisessa konkurssissa realisoituvat kaupungin tappiot ovat todella huimat 1,25 miljoonaa euroa, totta. Mutta milloin meillä olisi varaa ottaa tällainen summa tappiota? Ei milloinkaan. Meillä ei kuitenkaan ole varaa, eikä varsinkaan eettistä  perustetta tukea osakeyhtiötä vuosittain kymmenillä tuhansilla tai kuten edellä olevasta voi päätellä yli sadalla tuhannella eurolla. Tälle rahalle on muutakin käyttöä. Jos yhtiö ajautuu konkurssiin, siis ihan omista syistään, kaupunki joutuu maksumieheksi. Näin sitten tapahtuu ja tähän kaikkeen muuhun kaupungin "samaan konkurssiin". Katsotaan sitten, miten asioista selvitään, selvitysmiehillä tai ilman. Kuntaliitoksella on turha pelotella tässä tapauksessa. 1,25 miljoonaa euroa on kuintenkin vain n. 10 % Paimion kaikesta muusta mahd. alijäämästä.

Menneen tarkastelulla uuteen parempaan?

Lauantai 19.6.2010 klo 21:08 - Tarja Vuontela

Jos kaupungin vuoden 2009 toimintaa tarkastelee vain talousarvioon kirjattujen toiminnallisten tavoitteiden toteutumisen kautta, arvosanaksi voisi antaa hyvän. Eri toimialojen tavoitteeksi asetettu peruspalvelujen järjestäminen asiakaslähtöisesti on saavutettu. Kun tarkasteluun otetaan mukaan palvelujen järjestämisen rahoitus, arvosanaksi tuleekin karu hylätty. Kaupunki kuluttaa huimasti enemmän kuin tienaa, velka kasvaa ja omavaraisuusaste on pelottavan lähellä nollaa.

Miten ihmeessä tähän on päädytty, vaikka edellytykset niin maantieteellisen sijainnin, työllisyyden ja asukasluvun kehityksen avulla tarkasteltuina lupaavat parempaa?

Tilinpäätöstä tarkastelemalla vastauksesi löytyy yhteisöverotulojen romahtaminen, ansioverotulojen ennakoitua heikompi kehitys sekä sosiaali- ja terveysmenojen hallitsemattoman suuri kasvu. Kaupungin talous on siis kuralla, kun lähes ainut merkittävä yhteisöveroa maksava yritys (Fortum) lopettaa toimintansa paikkakunnalla, muutama lapsi joudutaan huostaanoton seurauksena sijoittamaan kalliisiin laitospaikkoihin, pari kehitysvammaista kaupunkilaista itsenäistyy kodin omaishoidosta käyttämään asuntola- ja työpajatoimintaa, maailmalla riehuvaan sikainfluenssaan on varauduttava rokotuksin ja muutama lonkka- tai muu vastaava isompi leikkaus on tehtävä kaupungin asukkaille.

Tämä on osa totuutta, mutta väitän, että taustalla on muutakin. Sen voi tiivistää niin, että Paimio on pitkään leikkinyt olevansa paljon suurempi kunta kuin se todellisuudessa on. Paimion hallinto-organisaation miehityksellä hallittaisiin kaksi kertaa suurempaa kaupunkia. Toiminta on jaettu pieniin alueisiin, ja joka alalla on johtajia sekä päälliköitä runsaasti.

Toimintaa ohjaavia päätöksiä käsitellään vastaavasti yhtä monessa eri lautakunnassa. Uskallan väittää, että kukaan ei oikein hallitse kokonaisuutta. Toimialajohtajat ja päälliköt näkevät vain oman kapean sektorinsa, ja lautakuntien yksittäiset jäsenet ovat pääsääntöisesti yhtä rajoittuneita katsannoissaan; oman sektorin olemassa oleva toiminta on turvattava ilman kyseenalaistamista.

Suurta leikkiessään kaupunki on myös mennyt mukaan sellaiseen yritystoimintaan, joka ei kuulu sen peruspalveluiden piiriin. Tarkoitus on varmasti ollut hyvä, mutta riskibisneksen teko kannattaa jättää suosiolla sellaisille, jotka sen osaavat ja joilla siihen on varaa. – Eli omaa, ei kaupunkilaisten, pääomaa. – Liikuntayritysten riskitukeminen on nyt valitettavasti sekä rahallisena että imagollisena riippana tarkoituksenmukaisen todellisen tuottavan yritystoiminnan tulevassa tukemisessa.

Tässä, laitetaan pikkuisen paremmaksi -leikissä, on saatu myös jotain hyvää aikaan. Kaupungin tekemät rohkeatkin investoinnit ovat pitkälle kantavia. Kaupungintalo-kirjasto riittää kooltaan ja toiminnoiltaan meille pitkäksi aikaa. Tapiolan päiväkoti, uusi lukio ja Jokelan saneerauksen aloittaminen tulevat osoittautumaan ajan saatossa välttämättömiksi ja kannattaviksi.  Uusien asuinalueiden kunnallistekniikan ja katuverkon rakentaminen ovat yksi tapa pitää Paimio kasvu-uralla. Valitettavasti väkiluvun kasvu pääasiassa nuorten perheiden kautta näkyy verotulojen kasvuna vasta noin kymmenen vuoden viiveellä. Viimeisin investointi eli lämpölaitos lämmittänee myös kaupungin taloutta, jos ei muuten niin myyntivoitolla, jolla osaa alijäämää voidaan kuitata.

Kaikki valtuutetut varmasti tietävät ja tunnustavat kaupungin talouden realiteetit. Mielestäni olemme myös päätöksillämme yrittäneet saattaa kaupungin toimintaa kestävämmälle uralle. Kouluverkko on uudistettu ja johtajakuvioita siellä karsittu ja selkiytetty, koulukuljetusperiaatteita tarkistettu, vanhainkodin alakerta muutettu tehostetun palvelun yksiköksi ja Preitilän päiväkodin toiminta päätetty muuttaa yksityisen hoidon tuella toimivaksi. Nämä kaikki tarkoittavat kaupungin menojen pienentymistä. Akuuttia apua henkilöstömenoihin tarjoavat pidetyt talkoovapaat ja edessä olevat lomautukset.

Uskon, että päättäjien lisäksi myös kaupungin työntekijät, johtajat ja päälliköt mukaan lukien, tunnustavat kaupungin talouden vaativan suuria toiminnallisia ja rakenteellisia uudistuksia. Tämän tulisi tapahtua kuitenkin toimintamallin täydellisenä uudistamisena, ei pelkästään eläköitymisiä odotellen ja avoimeksi tulevia toimia täyttämättä jättäen. Uusi organisaatiokaavio tulisi piirtää puhtaalle paperille vanhat rakenteet unohtaen. Ei siirrellä jo olemassa olevia palikoita paikasta toiseen, vaan otetaan uusi lankku ja sahataan siitä kaupunkilaisten välttämättömästi tarvitsemien palvelujen vaatimat palikat. Keskitytään olennaiseen.

Vuoden 2009 tilinpäätöksen arviointikertomuksessa kuulutetun benchmarkingin voisi aloittaa vaikka googlettamalla Kempeleen kunnan. Siellä 15 000 asukkaan kuntaa johdetaan valtuuston ja hallituksen lisäksi vain neljällä valtuutetuista muodostetulla valiokunnalla sopimusohjausmallia käyttäen. Vastaavia, totutusta täysin erilaisia hallintomalleja, voisi itse kukin etsiä kesälomasa ratoksi. Meillä on kaksi vuotta aikaa uudistaa hallintomme, jotta olemme uuden paremman alun edessä seuraavan vaalikauden alkaessa. Paimio on kuitenkin niin hyvä paikka elää, että sen säilyttämisen eteen kannattaa tehdä rajujakin toimia, vai kuinka?

Piste putkelle - mille muulle?

Sunnuntai 28.3.2010 klo 21:54 - Tarja Vuontela

Nöyränä tunnustan, että viime vuonna hiihtoputken lisärahoitusta vastustaneet valtuutettukollegat olivat oikeassa: ei sen tilanne tästä parane. Eikä parantunut, eikä tule parantumaan. Hiihtotunneli ei näillä leveysasteilla, olipa ilmastonmuutoksen toteutumisvauhti mikä tahansa, tule helpolla olemaan kannattava yritys. Kaupungin kustannettavaksi liikuntamuodoksi sisätilahiihtoa ei voi edes harkita -  ei tässä taloudellisessa tilanteessa, eikä paremmassakaan. Edessä on siis valitettava totuus: Paimion hiihtoputken konkurssi. Konkurssi tulee olemaan ikävä lisä Paimion muutenkin kuralla olevaan talouteen. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että ei se " tässä konkurssissa" enää paljoa tunnu.

Paimion talouden oikaisua on nyt yritetty vuosi. Tuloksia ei vaan tahdo näkyä. Veroprosenttia nostettiin, mutta alkuvuoden lukujen perusteella näyttää käyvän niin kuin talousarviota laadittaessa arveltiinkin. Nostokaan ei riitä pitämään verotuloja vuoden 2009 tasolla. Edessä on siis todella voimakas palvelurakenteen uudistus. Menot on saatava tuloja pienemmiksi, jotta suuresta lainamäärästä voidaan edes jotenkin kuvitella selvittävän. Ja palvelurakenteen uudistukseen ei todellakaan kuulu kunnallisen hiihtoputken perustaminen. Eli hiihtoputken toimitusjohtaja voisi alkaa katsella tosissaan konkurssipesälle ostajaa. Uusi omistaja vailla raskaita lainarahoitteisia  perustamiskustannuksia voisi hyvinkin jatkaa ympärivuotisten hiihtopalvelujen tarjoamista varsinaissuomalaisille sivakoijille ihan kannattavastikin. Hiihtoputken nykyisten omistajien velkataakka on liian suuri siihen, että toiminta voisi tulla koskaan olemaan kannattavaa. Tämä oli itse asiassa nähtävissä jo idean alkuvaiheessa, mutta kun se Paimion imago... vaan turha niitä on muistella.  Eteenpäin ja uutta omistajaa putkeen, lumet on juuri vaihdettu.

Hiihtoputki on vasta yrittänyt luikerrella kunnalliseksi verorahoin ylläpidettäväksi toiminnaksi. Rahoittaako kaupunkimme jotain vastaavaa toimintaa, joka ei kuulu sen toiminnan ydinalueeseen eli peruspalvelujen tarjoamiseen asukkailleen? Miksi kaupungin toimintamenoja ei saada kuriin? Nyt ovat viimeiset hetket paimiolaisina laitella pisteitä toiminnoille, joita ilman tullaan toimeen tai jotka voidaan tuottaa jollain muulla tavalla halvemmalla. Ideoita otetaan vastaan!

 

Paimio ja paimiolaiset ensin

Maanantai 15.3.2010 klo 22:10 - Tarja Vuontela

Sosiaalilautakunta keskusteli pitkään pakolaisten vastaanottosopimuksesta, ja päätti jättää asian pöydälle. Toukokuun kokouksessa asia on uudelleen pohdittavana, ja tällöin meillä on edessämme myös jonkinlainen hahmotelma ajantasaisesta ja työkaluna toimintakykyisestä kotouttamissuunnitelmasta.

Taloudellisilla argumenteilla pakolaissopimusta ei voi puolustaa, mutta ei oikein myös vastustaa. Erityisryhmät ovat aina jonkilainen menoerä, jonka suuruutta ei voi ennustaa tai jonka olemassaoloa ei voi kyseenalaistaa. Heikommasta on pidettävä huolta. Jokin sanonta kai menee niin, että yhteiskunnan arvon voi mitata sillä, kuinka hyvin se pitää huolta huonoimmassa asemassa olevista jäsenistään. Mutta haluammeko nimenomaan ehdoin tahdoin pakolaiserityisryhmän Paimioon ja juuri nyt?

Sosiaalilautakunnan asiantuntijana oli Varsinais-Suomen piirin Punaisen Ristin toiminnanjohtaja Pauli Heikkinen. Häneltä  kuulimme, että myönteisen päätöksen ja oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita on kaikissa Suomen vastaanottokeskuksissa, ja itse asiassa erityisen runsaasti heitä on Turun Pansiossa. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että Paimion allekirjoitettua pakoilaissopimuksen, Paimio myös saa sopimuksen mukaiset viisi pakolaista heti. Toiminnan suunnittelulle ei tämän jälkeen enää ole aikaa, vaan jonkinlainen sapluuna tulee olla valmiina.

Vastaanottavan kunnan kontolle tulevat erityistoimet riippuvat toki suuresti tulevista pakolaisista, heidän iästään, koulutustaustastaan, perhesuhteistaan ja heidän kokemista traumoistaan sekä niiden käsittelyvaiheesta. Kaikkeen ei mitenkään voi varautua ennakolta, mutta kyllä perusasoiden tulisi olla sekä sosiaali- että koulupuolella selvillä. Jos esim. sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään tajua, miten pakoilaisen esittämää pyyntöä perheen yhdistämisestä tulee lähteä työstämään eteenpäin, ollaan vähän "vihreitä" solmimaan vastaanottosopimusta. Hurskas toive tai lupaus ELY:n taholta siitä, että Paimioon ei laiteta kaikkein vaikeimmasta päästä olevia pakolaisia, tulisi mielestäni jättää ihan omaan arvoonsa. Tällaisille lupauksille tahtoo käydä kuten sille tyttärelle, joka ennen papin edessä tahtomista näytti niin kauniilta ja vaikutti lempeältä mutta avioliitossa alkaakin muistuttaa kovin äkäistä anoppia.

SPR:n Heikkinen ei ollut omien sanojensakaan mukaan paras mahdollinen asiantuntija pakolaissopimuksen käsittelyssä, koska SPR ei toimi minkäänlaisena virkamiehenä pakolaisasiassa. Kärjistettynä sanoen SPR:hän tekee silkkaa bisnestä pakolaisien vastaanotolla: valtio maksaa kaikki heidän kulunsa vastaanottokeskuksien toiminnan pyörittämisestä. SPR on myös erittäin tehokas taloutensa hoitaja; keräyksistä osataan ottaa tarvittavan suuri osuus organisaation pyörittämiseen, ja vastaanottotoimintaakaan tuskin pyöritetään tappiolla ja pelkällä humaanilla asenteella.

Heikkinen oli asiantuntija paikallaan siinä, että hän totesi kotouttamisen onnistumisen kannalta olevan  tärkeää, että kunta ei tee pakolaissopimusta ns. pitkin hampain. Pakolaisilla on oikeus kokea tulevansa edes jotenkin toivottuina uuteen asuinkuntaansa, ja näin kaikki kotouttamistoimetkin alkavat rullata jouhevasti.

Tällaista tilannetta toivon myös Paimioon. Kun pakolaisia ollaan valmiit ottamaan vastaan, tulee heidät samalla lukea paimiolaisiksi. Emme siis voi laittaa heitä minkään listan hännille, josta heidän asioitaan hoidetaan, jos rahaa jää. Kaikkien paimiolaisten asiat tulee käsitellä niiden vaatimalla vakavuudella. Paimio on kuntalaisiaan varten, ja heidän asioiden eteen meidän päättäjienkin tulee toimia. Kun olemme mielestämme valmiita solmimaan pakolaissopimuksen, tulee meidän olla valmiita ottamaan pakolaiset paimiolaisiksi ihan samalle viivalle meidän muiden kanssa. Olemmeko valmiit tähän?

Rasismia vai realismia

Sunnuntai 7.3.2010 klo 20:13 - Tarja Vuontela

Tiistain sosiaalilautakunnan kokouksessa on esillä pakolaisten vastaanottosopimuksen tekeminen kaupungin ja ELY:n kesken. Koulutuslautakunta ehti jo käsitellä asiaa viime viikon kokouksessaan, kun sos.ltk oli pyytänyt siltä lausuntoa asian tiimoilta. Koulutuslautakunnassa käydystä keskustelusta en tiedä, mutta lautakunnan päätös oli lyhyesti "...sopimus hyväksytään esitetyllä tavalla..."

Tiedän, että sopimuksen kyseenalaistaminen aiheuttaa helposti rasistin leiman, mutta tämänkin uhalla aion sen tehdä. Ihan aluksi kuitenkin täytyy tehdä selväksi, että sopimuksella tarkoitetaan ihan eri ihmisiä kuin Paimion vastaanottokeskuksen kautta Suomeen pyrkivät. Sopimuksessa tarkoitetut pakolaiset ovat joko ns. kiintiöpakolaisia, joita Suomi ottaa vastaan sovitun määrän maailman eri puolilta olevilta pakolaisleireiltä, tai turvapaikanhakuprosessissa hyväksytyn päätöksen saaneita maahan itse tulleita turvapaikanhakijoita.

ELY:n kaavaileman Paimion sopimus sisältää noin viiden pakolaisen sijoittamista vuosittain Paimioon. Kaupungin tulee osoittaa näille joko yksittäisille henkilöille tai perheelle/perheille asunto, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, toimeentulotuki, opetus ja tulkkauspalveluja. Ts. sijoitetun pakolaisen elämä ja kotoutuminen Suomeen tulisi turvata mahdollisimman jouhevasti tukien ja auttaen. Tämä kaikki vaatii tietenkin erilaisia, Paimiolle uusia työmuotoja sekä ennen kaikkea rahaa. Toki valtio maksaa tästä kaikesta, mutta vain osan ja kolme ensimmäistä vuotta.

Nyt pääsemmekin tähän humanisti/rasisti -osastoon. Suomi on sitoutunut pakolaisten vuosittaiseen vastaanottoon. Pakolaiset tulisi sijoittaa mahdollisimman järkevästi ympäri Suomen eli ei kannata muodostaa mistään seudusta ns. pakolaiskeskusta. Turussa ja Salossa pakolaisia on jo paljon ja osin sijoitettuna pienelle yhtenäiselle alueelle esim. Varissuo ja Lauste. Tästä on seurannut ongelmia. On siis perusteltua vaatia, että kaikki suomalaiset kunnat tekisivät osansa pakolaispolitiikan toteuttamisessa. Mutta voidaanko sitä vaatia yksittäiseltä kunnalta tällä perusteella? Onko Paimion taloudellinen tilanne sellainen, että meillä on voimavaroja panostaa pakolaisten vastaanottamiseen?

Yksikin ei suomea tai ruotsia puhuva päiväkoti- tai kouluikäinen lapsi vaatii suomen kielen opiskelua valmistavassa luokassa tai erityisessä päivähoitoryhmässä. Suomen kielen opiskelu ns. toisena kielenä (S2) jatkuu pitkään vielä tämän valmistavan vaiheenkin jälkeen, kun oppilas on siirtynyt normaaliin luokkaan koululaiseksi. S2-opintojen lisäksi tulevat lisäresursseja vaatimaan ainakin oman äidinkielen opinnot, oman uskonnon opinnot sekä erityinen tukiopetus. Näiden kaikkien tulee olla valmiina heti, kun ensimmäinen maahanmuuttajalapsi tulee kuntaan. Voisi myös siis sanoa, että samalla vaivalla menisi suurempikin joukko.

Paimion ihanteellisuutta pakolaisia sijoittavana paikkana voi pohtia myös pakolaisen näkökulmasta. Onko oikein, että heidät sijoitetaan kotoutumaan paikkakunnalle, jossa tarvittavat resurssit ja palvelut ovat ihan alkutekijöissään. Paimion työttömyysprosentti alkaa olla kohtalaisen korkea kuten Turun ja Salonkin. Onko tämä seutu otollista pakolaisen työllistymisen kannalta? Kotoutuminen tosin alkaa väkisin vauhdilla paikkakunnalla, joka on perivarsinaissuomalainen. Omaa etnistä vähemmistöryhmää ei täältä löydä kukaan, eli valtaväestöön on pakko tutustua, jos haluaa sosiaalista elämää itselleen.

Kaikki edellä luetellut ovat tietenkin vain voitettavissa olevia haasteita, jotka voi kääntää Paimiolle eduksi kansainvälistymisessä ja luonnollisessa kulttuurien välisessä kohtaamisessa. Kovin kiinnostuneita paimiolaiset eivät kuitenkaan asiasta taida olla, sillä Paimion opiston tammikuiset Kulttuurien kohtaamiset -luennot keräsivät molemmat noin kymmenen osallistujaa. Meistä päättäjistäkin sinne oli tullut itseni lisäksi vain Paula Hjerp ja Mauri Hellsten. Vai olemmeko me vain ne ainoat epäluuloiset?

Tiistain sos.lautakunnan jälkeen olen toivottavasti viisaampi pakolaisasiassa. Kysymyksiä ja pohdintaa vaativia seikkoja asiasta on kuitenkin esitettävänä, joten toivottavasti lautakunta ei laita päätöstä eteenpäin hallitukselle ihan pureskelematta.

 

JK. En saanut linkitettyä tähän kaupungin pöytäkirjoja/esityslistoja, koska juuri nyt ko. sivustot eivät suostu aukeamaan. Paimio.fi -sivuilta halukkaat voivat niihin kuitenkin tutustua, kun taas suostuvat toimimaan...ti 9.3. eivät edelleenkään toimineet :(

Kalliit vanhukset vs. vanhusten hoitolaki

Sunnuntai 28.2.2010 klo 20:02 - Tarja Vuontela

Kuntaliiton toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoman (kok.) haastattelu STTK-lehdessä (25.2.10) on herättänyt runsasta keskustelua, ja aiheesta. Hänen viestinsä kunnille kalliiksi käyvistä lasten- ja vanhusten hoidosta ei sisältänyt mitään uutta. Näihin ongelmiin on haettu ratkaisua kunnissa jo pitkään ja ihan Paras-hankkeen vauhdittamana. Varsinainen pommi sen sijaan oli Mäki-Lohiluoman esittämä ongelmanratkaisu: hoitotestamentti.

Suomeksi tämä tarkoittaa ns. armomurhasta astetta lievempää vaihtoehtoa. Hoitotestamentti on henkilön tahdonilmaus omasta hoidostaan, jos hän vakavan sairauden, onnettomuuden tai vanhuuden heikkouden vuoksi menettää oikeustoimikelpoisuutensa. Hoitotestamentissa määritellään ne tilat, jolloin luovutaan potilaan elämää lyhytaikaisesti pidentävistä, keinotekoisista elintoimintoja ylläpitävistä hoitotoimista.

Mäki-Lohiluomaa on tulkittu niin, että hän kehotti vain ikäihmisiä hoitotestamentin laadintaan. Itse asiassa hän ilmoitti, että ” yhteiskunnan kannalta olisi hyvä, jos jokainen meistä tekisi hoitotestamentin”. Näin esim.keski-iän kriisissä kipuilevan miehen, joka hankkii alleen tehokkaan moottoripyörän, tulee myös muistaa laatia hoitotestamentti ennen ensimmäistä kruisailuaan. Tuleehan neliraajahalvaantuneen hoito myös yhteiskunnalle äärettömän kalliiksi.

Olisiko kehotuksen miina sittenkin sanassa ”oikeustoimikelpoisuus”. Milloin ennen terve ihminen menettää oikeustoimikelpoisuutensa? Kuka tulkitsee tämän rajan saavuttamisen? THL:n sivuilta löytyvän valmiin hoitotestamenttilomakkeessa oikeustoimikelpoisuuden menettämiseen listataan vanhuuden heikkouden lisäksi tajuttomuus. Mahdollisten rajujen liikenneonnettomuuksien lisäksi meistä jokainen voi sairastua esim. vakavaan syöpään. Syöpähoidot ovat rankkoja, ja hoidettava voi olla välillä tajuton. Tässäkö onkin Mäki-Lohiluoman juju; hoitotestamentilla voidaan todella vuosittain ”päästä eroon” merkittävästä määrästä yhteiskunnalle kalliiksi käyvistä hoidettavista. Pelottavaa – todella pelottavaa.

Ei kai moderni, ihmisyyttä kunnioittava yhteiskunta voi lähteä luokittelemaan ihmisiä arvokkaiksi ja arvottomiksi! Tätä samaa keskustelua on käyty myös selektiivisten raskaudenkeskeytysten yhteydessä. Onko oikein, että mahdollisesti kehitysvammaista lasta odottavat vanhemmat asetetaan valintatilanteeseen raskauden keskeyttämisestä. Taas yhtenä pontimena on yhteiskunnalle koituva kallis hintalappu. Myös ns. itse hankitut sairaudet esim. alkoholismin aiheuttamat maksa- ja haimasairaudet tai tupakoinnin aiheuttama keuhkosyöpä tulevat yhteiskunnalle kalliiksi.

Ihan toisilla linjoilla on sen sijaan eduskunnan apulaisoikeusasiamies Riitta-Leena Paunio, jonka johtopäätökset vanhustenhoidosta sekä vanhusten perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisesta julkistettiin 18. helmikuuta. Johtopäätökset olivat niin surulliset, että hänen mielestään tarvittaisiin mitä pikaisimmin laki vanhusten oikeudesta hoitoon. Todella – on syytä ryhdistäytyä ja säätää vanhuksille oikeus ihmisarvoiseen hoitoon. Kuntien menokehityksen oikaisemiseksi ehdotus hoitotestamentista on äärettömän epäonnistunut, suorastaan kuvottava.

Varhaiskasvatuksen monet sisällöt ja muodot

Tiistai 23.2.2010 klo 0:02 - Tarja Vuontela

Varhaiskasvatuksen siirto sosiaalitoimelta opetustoimelle on toistamiseen pohdinnan alla Paimiossa. Nyt siirtoa selvittämään on tarkoitus perustaa työryhmä, jonka työskentelylle on annettu aikaa vuoden verran. Työryhmän tarpeellisuuden on jo KL kyseenalaistanut pääkirjoituksessaan (23.2.10). Mahdollinen siirto ei toimittajan mielestä vaikuta mitenkään leikittäjiin ja leikkijöihin, joten asian pohdinta on turhaa jahkaamista, antaa mennä vaan.

Hetki sitten kaupungissa valmistui kouluverkkoselvitys, jonka perusteella koulutoimen rakenteita rukattiin rajusti. Kouluverkkoselvitystä taas KL piti puutteellisena, eikä sen perusteella olisi saanut tehdä vielä minkäänlaisia rakenteisiin vaikuttavia päätöksiä. Kummaa ajattelua, sillä samat opettajat ne jatkavat oppilaiden opettamista jatkossakin, nyt olisi vaan pitänyt selvittää perusteellisemmin. Tämä epäloogisuus on kai kuitenkin sallittava, kun kyseessä on median kaikkivoipaisuus ja -viisaus.

Varhaiskasvatus ja varhaiskasvatukseen liittyvät palvelut sekä lapsiperheiden tuki ovat kuitenkin erittäin monisyinen ja -muotoinen kokonaisuus.Siksi yksinkertaiselta kuullostava asia ko. hallinnon siirtämisestä toimialalta toiselle vaatii kunnollisen monia vaihtoehtoja pohtivan selvityksen ennen päätöksen tekoa.

Mitä ensiksikin tarkoitetaan varhaiskasvatuksella? Laajasti varhaiskasvatuksella käsitetään lapsen eri elämänpiireissä tapahtuvaa kasvatuksellista
vuorovaikutusta, jonka tavoitteena on edistää lapsen tervettä kasvua, kehitystä
ja oppimista. Ensisijainen lasten kasvatusoikeus ja -vastuu on vanhemmilla. Yhteiskunta tukee vanhempia tässä tehtävässä tarjoamalla erilaisia varhaiskasvatuspalveluja, joista vanhemmat valitsevat lapselleen ja omaan perhetilanteeseensa sopivimmat. Eli varhaiskasvatus ei suinkaan ole synonyymi päivähoidolle ja esiopetukselle!

Päivähoidolla tarkoitetaan sekä päivähoitojärjestelmää että sen sisällä tarjottavia palveluita. Päivähoitoon ja esiopetukseen sisältyvää pedagogista osuutta eli lapsen kannalta varsinaisen toiminnan sisältöä kutsutaan myös varhaiskasvatukseksi (suppeampi määritelmä). Nykyisin päivähoitokeskustelu on vähitellen muuttunut varhaiskasvatuskeskusteluksi keskustelun kohteena olevan asian kuitenkaan vaihtumatta. Ehkä koko keskustelu tulisikin käydä uuden käsitteen, educaren, ympärillä. Educare tarkoittaa sitä, että palveluun ja toimintaan sisältyy hoitoa,
kasvatusta ja opetusta. Kunkin elementin osuus muuttuu lapsen kasvun ja kehityksen myötä. Mitä nuorempi lapsi, sitä enemmän hoitoa ja hoivaa, mitä vanhempi lapsi, sitä enemmän esille nousee opetus. Kaikki nämä elementit ovat mukana toiminnassa koko ajan.

Muuta varhaiskasvatustoimintaa on esimerkiksi seurakuntien ja järjestöjen kerhotoiminta, esim. MLL:n perhekerhot, sekä lastenneuvolat. Nämä varhaiskasvatuspalvelut ja muu lasten ja perheiden palvelu-ja tukijärjestelmä toimivat kokonaisuutena lasten varhaiskasvatuksen ja samalla myös vanhemmuuden tukena. Varhaiskasvatuspalveluihin luetaan myös kotihoidontuki, yksityisen hoidon tuki sekä kuntalisät. Tästä kaikesta puhutaan myös silloin, kun pohditaan varhaiskasvatuksen hallinnon siirtämistä sosiaalitoimelta opetustoimelle.

Manner-Suomessa puolet kunnista on jo päätynyt päivähoidon hallinnon organisoinnin siirtoon sosiaalitoimesta opetustoimeen. Osittain tämän muutosliikkeen vauhdittamana viime perjantaina julkistettiin Selvitys päivähoidon ja
varhaiskasvatuksen asemasta valtionhallinnossa -asiakirja. Selvityksessä on päädytty sille kannalle, että päivähoidon hallinto tulee siirtää kokonaisuutena Sosiaali- ja
terveysministeriöstä Opetusministeriöön. Tähän kokonaisuuteen luetaan kuuluvaksi kunnan ja yksityisten tahojen järjestämä päivähoito, avoimet varhaiskasvatuspalvelut, yksityisen hoidon tuki ja kotihoidon tuki. Hallinnonalan vaihdoksen jälkeen päivähoitopalvelut eivät olisi enää sosiaalihuoltolaissa tarkoitettuja sosiaalipalveluita vaan varhaiskasvatuspalveluita. Mihin ratkaisuun ja millä aikataululla maan hallitus ja viime kädessä eduskunta päätyvät, jää nähtäväksi. Selvityksessä korostetaan, että kunnilla on kuitenkin oikeus valtionhallinnon ratkaisuista riippumatta itse päättää, minkä monijäsenisen toimielimen alaisuuteen ne haluavat päivähoidon ja varhaiskasvatuksen sijoittaa.

Paimion varhaiskasvatusselvityksen teettäminen on kaikkea muuta kuin jahkailua. Syytä huolelliseen ja eri vaihtoehtoja pohtivaan sekä nykyjärjestelmään vertailevaan selvitykseen on. Esille mahdollisesti tulevia taloudellista hyötyä tuovia rakenteellisia muutoksia ja töiden uudelleen järjestelyjä tulee voida toteuttaa hallinnon organisoijatahosta riippumatta.

Jos kiinnostuit valtionhallinnon tuoreesta selvityksestä, voit lukea sen täältä

http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=39502&name=DLFE-11013.pdf

 

 

Fuilanranta ja suuri salaliittoteoria

Tiistai 16.2.2010 - Tarja Vuontela

Fuilanranta on elänyt hiljaiseloa viimeiset kolmekymmentä vuotta, ainakin sillä perusteella, että todella harva alle 40-kymppinen syntypaimiolainen tiesi ko. paikan sijaintia ennen viime viikkoja. Itse olen asunut Paimiossa kaksi vuosikymmentä, ja tulin tietoiseksi tästä "kaupunkimme valovoimaisesta ja ainutlaatuiset virkistys- ja lähiretkeilymahdollisuudet tarjoavasta merenrantakohteesta"  vasta pari kuukautta sitten lukiessani kaupungin omistuksista laadittua listaa. Huonoa markkinointia kaupungilta ja paikallisilta yhdistyksiltä? Vai onko paikka siis todella hieno, ja se on pidetty ko. yhdistysten toimesta tietoisesti vain harvojen ja valittujen tiedossa, jotta heidän elämyksensä ovat voineet täyttyä rauhassa ilman rannalla virkistyviä suuria ihmismassoja? Miksi siis nyt yhtäkkiä on noussut kauhea haloo paikan puolesta? Onko jollain jotain salaisia kytköksiä rantaan tai jopa salaisia omaisuuskätköjä rannan pöpelikössä, ja näistä halutaan pitää kiinni?

Paimiolla ja sen monilla yhdistyksillä on mm. maauimala (Ankkalampi) ja uimapaikka Hiekkahelmi, Rivonmäen maastoreitistö, luontopolku Iso-Heikoisissa, Askalan jokilaaksoniityt, Paimiojoen melontareitistö, venesatama, Helmilä, Rastin maja Kevolassa, Muurahaispolku ja monia muista pururatoja, Hevonpään laavu, Jokilaavu ja Huson kota, Marjaniemen leiri- ja virkistysalue. Myös liikuntapaikkoja kaupungista tunnetusti löytyy vähän joka lähtöön ja lajiin. Jotenkin tuntuu, että eiköhän tässä ole tämänkokoiselle maalaiskaupungille ihan riittävästi ellei jopa yllin kyllin.

Paimion kaupungin talous ei tunnetusti ole aivan parhaassa iskussa. Kaupunki yrittää paikata talouttaan mm. asettamalla myyntiin kaiken tarpeettoman omaisuutensa. Kuullostaa ihan järkevältä ajatukselta. Fuilanranta on ollut - siis todella - käyttämättä vuosikymmeniä, joten se monen muun käyttämättömän kiinteistön tavoin asetettiin myyntiin. Vaan kun ei huomattu taas kumartaa kaiken tietävää, Paimion parasta ajattelevaa pyhää Paimio Seuraa, niin väärin meni ja Fuilanranta muuttui yhdessä yössä korvaamattomaksi. Mikä ihme siinä on, että ranta on saanut ruovittua ja pöpeliköityä ihan rauhassa kaikki nämä vuosikymmenet, mutta myyntilistalle joutuessaan se muuttuukin kultaakin kalliimmaksi kohteeksi? Olisi niitä laskiaislaskuja voinut viettää siellä aikaisemminkin.

Onko Paimiolla varaa vielä tähänkin virkistyskohteeseen, sen kunnostukseen ja ylläpitoon? Onko kohde todella sellainen, että ilman sitä kaupunkilaiset eivät tule toimeen?  Eikö tuo yllä luettelemani lista kuitenkin peruspaimiolaiselle riittäisi? Voisiko ajatella niin, että jos kohde todella on yhdistysten vetoomuksessa esittämän kaltainen, ne keräisivät voimavaransa yhteen ja ostaisivat tämän kultakimpaleen hallintaansa?

Vai onko kyseessä vaan tuo väärä menettelytapa: Paimiossa ei olekaan, syytöksistä huolimatta (KL 16.2.10), minkään valtakunnan puoluepoliittista päätöksetekoeliittiä, vaan kaikki asia täytyykin alistaa Paimio Seuralle. Pitäisikö meidän päättäjien pyytää Paimio Seuralta lista asioista, joista voimme päättää ilman heidän erillistä suostumustaan? Jotenkin tuntuu, että tämä lista jäisi aika lyhyeksi, ja osaltaan päätöksenteko helpottuisi. Paimio Seuran tahdon mukaisten päätösten kaikkia kaupunkilaisia palvelevasta linjasta voitaisiinkin sitten olla jo eri mieltä.

 

Päättäjät ovat selkä seinää vasten - taas kerran - vai ovatko?

Tiistai 2.2.2010 klo 0:45 - Tarja Vuontela

Kouluverkkoselvitykseen, jos mihin, paimiolaiset päättäjät ovat varmasti tutustuneet perusteellisesti. Joskus tuntuu, että vähän liian tehokkaalla suurennuslasilla, sillä esiin ovat nousseet pilkun paikat tai sanavalinnat. Nämäkin ovat  tärkeitä ja joskus itse sisällön kannallta oleellisiakin, myönnän, mutta nyt tarvitsisi nähdä vähän kauempaa, kauemmas.

Kouluverkkoselvitys on iso kokonaisuus, jota on hahmoteltu viime keväästä asti, kun valtuustossa päätettiin rakentaa lukio Sähkönkulmaan. Nummenpään koulu, 36 oppilaan koulu, on noussut kouluverkkoselvityksen kuningaspaikalle. Kaikki keskustelu pyörii sen ympärillä eikä nähdä ns. metsää puilta. Kouluverkkoselvitys on koko paimiolaisen kouluverkon (700 alakoululaista, 400 yläkoululaista ja lukiolaiset) uudelleenjärjestely, ei vain selvitys Nummenpään koulun elinmahdollisuuksista tai siellä annettavan opetuksen hinnasta.

Nummenpään koulu on ollut pieni koulu, alle 40 oppilasta ja vähintään kaksi opettajaa, viimeiset 20 vuotta. Koulun olemassaolo on kyseenalaistettu säännöllisin väliajoin, viimeisen viiden vuoden aikanakin ainakin kahdesti. Aina tähän asti Paimio on kuitenkin ollut niin varakas, että koulu on saanut jatkaa toimintaansa. Hienoa toimintaa, Paimio!

Koulun vanhempainneuvosto ja kylätoimikunta, jos sellainen Nummenpäästä löytyy, ovat olleet tietoisia koulunsa olemassaolon ohuesta elämänlangasta kaikki nämä vuodet. Mitä he ovat saaneet aikaan? Miten koulu tukijoukkoineen on toimillaan osoittanut paikkansa paimiolaisessa kouluverkossa säilyttämisen arvoiseksi? Onko haettu aktiivisesti kanssatoimijoita tilanteen parantamiseksi? Onko koululla järjestetty toimintaa kouluajan ulkopuolella? Onko kartoitettu tosissaan kuntarajat ylittäviä toimintamalleja? Missä on konkretia kaiken vastaselvityksen tueksi? Missä ovat olleet haja-asutusalueen koulu- ja mahdollisesti muiden palvelujen puolesta puhuvat poliittiset toimijat kaikki nämä vuodet? Nyt ollaan, yllättäen ja selkä seinää vasten, tekemässä kipeää päätöstä. Vai oliko yllätys sittenkään niin iso? (vrt. Talvi yllättää autoilijat hämmästyttävästi joka vuosi.)

Paimion taloudellinen tila on ollut viimeiset kaksi vuotta, ja tulee olemaan, luvattoman huono, siis todella huono. Nyt ei riitä enää se, että jotain on tehtävä, vaan on tehtävä paljon ja pian.

Kun kurjuutta jaetaan, on sitä yritettävä jakaa edes jotenkin tasapuolisesti. Mitkä ovat ne syyt, että Nummenpään koulu saisi edellen pitää erityisasemansa Paimion kouluverkossa? Onko oikein, että kaikki muut 700 alakoululaista kärsivät resurssien vähentämisestä, mutta Nummenpää jatkaa "erityismaksuluokassaan"?

IVA (Inhimillisten vaikutusten arviointi) puhuu säilyttämisen puolesta, vastaselvityksessä summataan. Mutta entä IVA näiden muiden 700 alakoululaisen kohdalta. Mitä IVA sanoo siihen, että noin kymmenen oppilasta puolen kilometrin säteellä Kriivarin koulusta ohjataan Vistalle reilun kahden kilometrin päähän, koska Kriivariin ei mahdu? Lähes vastaava tilanne on Hanhijoen koulun alueella. Entä IVA niiden Vistan oppialaiden kohdalta, jotka on ohjattu tilan puutteen vuoksi kuljettamalla Veikkariin? Miten IVAlla selitetään se, että Jokelassa voi ensi syksynä olla kaksi 32 oppilaan luokkaa (1 ope/luokka eikä avustajia), mutta Nummenpäässä 36 oppilaan tulisi saada opetusta kadelta opettajalta kahdella avustajalla vahvistettuna?

Lähikoulu on lapselle paras mahdollinen paikka. Tämä koskee nummenpääläisiä, mutta kyllä se koskee yhtä lailla myös vistalaisia, oinilalaisia, hanhijokelaisia ja kriivarilaisia, kalevalaisia, veikkarilaisia jne. Paimion tulisikin siis perustaa lisää kouluja, sillä niin moni kylä ja asutusalue on vailla lähikoulua. Pieni opetusryhmä on parempi kuin suuri. Tämäkin fakta koskee kaikkia koululaisia, eli lisää opettajia kaikkiin kouluihin ja ryhmät pienemmiksi.  -  Ai niin, mutta kun kaupungilla on nyt tämä kassakriisi. Raha siis ohjaa päätöksentekoa väkisinkin. Aika moni autoilija ajaisi mieluummin uudella, eurooppalaisella ja suurella autolla, mutta oma taloudellinen tilanne pakottaa valitsemaan käytetyn aasialaisen kulkupelin. Määränpäähän päässee molemmilla. Opetusta saavat myös kaikki paimiolaiset, kävipä kouluverkolle miten tahansa. Mutta mihin ja kuinka laajaan kouluverkkoon meillä on varaa?

Kaupungin taloustilanteen tunnustaminen ja kaikkien paimiolaisten koululaisten edes jonkinlaisten opetusresurssien turvaaminen pitävät minut edelleenkin kouluverkkoselvityksen takana. Ymmärrän nummenpääläisten vanhempien puolustustaistelun lastensa nykyisen koulun puolesta. Jos sitä ei olisi, voisi vaan kysyä, että miksei tätä tehty jo aikaisemmin. En kuitenkaan näe riittäviä perusteluja tähän taisteluun yhtymiselle, sillä Vistan, Hanhijoen, Kriivarin, Oinilan, Sukselan, Kalevan...jne alueiden koululaisetkin tarvitsevat resursseja koulunkäyntiinsä. Kouluverkon uudelleen ,järjestelyllä nämä tullaan turvaamaan paremmin kuin selvityksen hylkäämisellä.

Pienet ryhmät-konsensus-vähemmistö

Keskiviikko 27.1.2010 klo 22:18 - Tarja Vuontela

Joillakin blogiani lukeneilla, kuten esim. Joona Uusitalolla, ovat  vähemmistö, pieni ryhmä ja demokratian  määritelmä sekaantuneet heidän lukiessaan edellistä kirjoitustani.

Pienellä ryhmällä, jonka etua mielestäni politiikassa ei tule ajaa, tarkoitan nimenomaan ns. harmaata aluetta, jolloin omat kytkökset ja yleinen etu sekaantuvat. Asioita ei tule ajaa ajatellen vain omaa tai lähipiirinsä etua.

Konsensuksen näen nimenomaan vähemmistön etua suojelevana. Konsensuksessa haetaan laajemman piirin, siis laajemman kuin päätöksenteon enemmistö,  hyväksyntää asialle. Kunnalispolitiikassa ei ole oppositiota kuten valtakunnan tasolla. Kunnallisessa päätöksenteossa on suotavaa hakea siis konsensusta ja tähän tarvittavaa kompromissiratkaisua, jotta myös vähemmistön oikeudet tulisivat huomioiduiksi. Enemmistöllä olisi helppo tehdä tietyt ratkaisut - vähemmistö valittaa, mutta so what. Paimiossa valtuuston enemmistöön riittää 18 ääntä. Tätä ei vielä kaksi suurinta millään kombinaatiolla muodosta, joten aina tarvitaan vähintään ääni pienemmiltä ryhmiltä. Kolme suurinta eli keskusta, kokoomus ja demarit yhdessä sitten saavuttavatkin enemmistön.

Pienen ryhmän asiaa kunnallisessa päätöksenteossa on mahdollista ajaa vain konsensuksella eli hakemalla asialle tukea mahdollisimman laajalta piiriltä. Joskus tosin pienen ryhmän asia on yleisesti hyväksytty ja tunnustettu ja tulee näin ajetuksi ilman kaupankäyntiä. Ottamani esimerkki Paimiolisästä on mielestäni juuri tällainen tai ainakin oli siitä edellisen kerran päätettäessä. Pienen ryhmän etu on niin hyödyllinen, että sitä tuli ja tulee ajaa ponnekkaasti tässä tapauksessa. Aina ei näin ole kuin sen pienen ryhmän itsensä mielestä.

Vähemmistön suoja demokratiassa onkin sitten laajempi käsitys, minkä avaamiseksi suosittelen luettavaksi vaikka kansanvalta.fi sivustoa. Absoluuttinen enemmistö ja vaaleissa jonkin ryhmän saama enemmistö ovat nekin kaksi aivan eri asiaa. Mitä alhaisemmaksi äänestysprosentti vaaleissa jää, sen kyseenalaisemmaksi minkään ryhmittymän saama enemmistöasema asettuu. Toistaiseksi vain systeemi on tämä kuin on eli eniten ääniä saaneet etenevät.

Konsensus nähdään usein näköalattomana ja vaisuna politiikkana. Mutta äänekäskin vähemmistö on aina vähemmistö, ja jää siis toiseksi. Jos asiaansa haluaa eteenpäin, täytyy olla valmis kompromisseihin ja miettiä myös asioita laajempien piirien kannalta. Tätä siis tarkoitin kaikkien kuntalaisten parhaaksi toimimisella. Kun eteen tulee todellinen aatteellinen periaate, siitä ei tietenkään tule tinkiä konsensuksen nimissä. Silloin ollaan omaa mieltä ja tuodaan se rohkeasti perustellen esiin. Se, mikä sitten on tällainen aatteellinen periaate, on jokaisen oma asia. Toki äänestäjiä tulee kuulla. Itse kuitenkin esim. kansanedustajaehdokasta valitessani yritän ottaa selvää ehdokkaan periaatteista. Jos ne täsmäävät omiini, annan valtakirjani hänelle. En oleta hänen kyselevän mielipidettäni joka asiaan. Periaatteitaan ei voi myydä, edes äänistä.

Sitten vielä se kuuluisa lause, että vaikka vähemmistö häviää äänestyksessä ei se tarkoita, että se oli väärässä. Tämä on täysin totta. Mutta ei se automaattisesti tarkoita sitä, että vähemmistö olisi aina oikeassa; paitsi vähemmistön omasta mielestä. Toivottavasti kuitenkin aina asiat riitelevät eivät ihmiset.

Lähes Khartagon veroinen asia Paimiossa on kouluverkkoselvitys (monien suusta:"Muuten olen sitä mieltä, että kouluverkkoselvitys on hävitettävä")  eli sananen vielä siitä. Olen lukenut Nummenpään vanhempain laatiman vaihtoehtoselvityksen ja yrittänyt suodattaa heidän ajatuksiaan ja lukujaan esityksen melkoisen subjektiivisuuden takaa. Ymmärrän vanhempien huolen muutoksesta ja halun pitäytyä vanhassa tutussa. En kuitenkaan vieläkään näe Npään vaakakupissa niin painavia todellisia argumentteja, että ne kallistaisivat vaakaa koko kouluverkon ja -toimen kokonaisparhaasta.

 

Luottamusmies ja päätöksenteon sietämätön raskaus

Tiistai 19.1.2010 klo 23:09 - Tarja Vuontela

Kautta aikain luottamusmiesten päätöksentekoon on yritetty vaikuttaa etukäteen lobbaamalla ja luottamusmiesten toimia on arvosteltu, varsinkin päätösten jälkeen. Kaupungin rahojen antaminen joko rahoituksena tai takauksena on takuuvarma tunteiden herättäjä eli Paippi ja Kelilahalli kirvoittavat kiivaisiinkin väittelyihin. Kouluverkkoselvitys on herättänyt entistä useamman paimiolaisen, varsinkin 110-tien Sauvon puoleisen osan, ottamaan osaan kunnalliseen päätöksentekoon ja siitä käytävään keskusteluun.

Itse näen luottamusmiehen tehtävän olevan toimimista kaikilla mahdollisilla tavoin kuntalaisten parhaaksi. Mikä sitten on se "kuntalaiset"? Kaikkia ei voi miellyttää, eikä kaikkien tarpeet ole läheskään yhtenevät. Helpointa on lähestyä asiaa käänteisesti: luottamusmiehen ei ainakaan tule toimia ajatellen vain omia intressejäään, omaa lähipiiriään, mahdollisesti omaa kunnallista työpaikkaansa, omaa ammattiryhmäänsä  tai omaa kulmakuntaansa. Luottamusmiehen tulisi toimissaan pystyä arvottamaan asiat ajatellen optimaalista kaikkien kuntalaisten etua. Joskus päätettävä asia hyödyttää vain marginaalisen pientä joukkoa, mutta sen avulla turvataan kuitenkin kokonaisuutta ajatellen paras mahdollinen tulos.

Esimerkiksi Paimio-lisä koskettaa vain alle 2-vuotiaita kotona hoidettavia lapsia ja heidän sisaruksiaan, mutta tällä taataan kaikille lapsiperheille lisää valinnan mahdollisuuksia päivähoitomallia pohdittaessa. Kotihoidon taloudellinen mahdollisuus mahdollisimman monelle turvaa myös lasten tasapainoisen kehityksen tärkeinä varhaisvuosina. Näin hyöty ulottuu myös koulutoimeen ja erityisopetuksen resursseja säästyy yleisopetukseen, mistä hyötyvät kaikki peruskoululaiset. Paimio-lisä on myös nimensä mukaisesti lisä, siihen laitetut rahat eivät ole mistään muusta päivähoidosta pois.

Tästä ajatusmallista pääsemmekin sitten kiperien talouspäätösten pariin. Mikä on se mittari, jolla arvotetaan marginaalisia ryhmiä koskevia päätöksiä ja niiden hyötyä koko kuntaa ajatellen? Tällöin luottamusmiehen on turvauduttava tosiaisioihin. Tosiasioita hän saa eteensä kunnollisella virkamiesvalmistelulla tehdyistä päätösten esittelyistä ja  kyselemällä itse lisää. Luottamusmies ei ole siis virkamiesten kumileimasin eikä hänen tule sokeasti luottaa esittelyyn. Päätettävistä asioista on hyvä hankkia taustatietoa itse, lukea ns. rivivälit, kyseenalaistaa mahdolliset tarkoitushakuisuudet ja entiset toimintamallit. Lautakuntien kokoukset ovat merkityksellisten asioiden osalta mitä parhaimpia keskustelutilanteita, joissa kaikki jäsenet saavat lisää faktatietoa päätettävästä asiasta ja kuulevat toisten mielipiteitä. Epäselvissä tapauksissa uudelle asialle on aina varattu mahdollisuus ns. pöydälle jättöön. 

Kuten tarkka lukija jo on havainnut, en ole mitenkään erotellut luottamusmiehen tointa toimielimen mukaan. Mielestäni luottamusmiehen toimintamalli onkin sama olkoon hän sitten lautakunnan ns. rivijäsen, lautakunnassa istuva valtuutettu tai hallituksen jäsen. Toki kunkin lautakunnan luottamusmiehet pääsevät syvemmälle juuri oman lautakuntansa asioissa. Lautakunnan jäsenet eivät kuitenkaan ole mitään oman sektorinsa edunvalvojia, vaan edelleen toimissa tulisi tarkastella kunnan toiminnan optimaalisuutta kokonaisuuden kannalta. Tieto lisää tuskaa ja päätöksentekoon vaikuttavien tosiasioiden määrä kasvaa, jos lautakunnan jäsen on myös valtuutettu; ja entistä suurempi on esim. taloudellisten tosiasioiden tietämys, jos lautakunnan jäsen on myös hallituksen jäsen. Koituuko tästä kuitenkaan suuria ongelmia muille kuin ko. lautakunnan jäsenelle hänen pohtiessaan tosiasioiden arvottamista?

Päätöksentekijöiden rintamaa on toki hyvä pitää mahdollisimman laveana, siksi lautakuntiin ei pyritäkään saamaan kaikkia jäseniä valtuutettujen ryhmästä. Jokaisessa lautakunnassa on kuitenkin hyvä olla ainakin yksi valtuutettu jäsenä, jotta kaupungin taloudelliset realiteetit tunnetaan ja tunnustetaan. Hallituksen jäsenet ovat erittäin työllistettyjä jo hallitusroolistaan, joten tämä lienee suurin syy, miksei yleensä kukaan hallituksessa istuva haluaisi osallistua lautakuntatyöhön.

Paimion taloudellinen tilanne ja eteen tulevat päätökset ovat niin vaativia, että välillä hirvittää. Oma osaaminen ja asiantuntemus tuntuu välillä kovin hataralta, miten lie muiden laita.  Luottamusmiestehtävä on kuitenkin jokaiselle meille paimiolaiselle päättäjälle vain harrastus, eli leipätyötä on jokaisen pystyttävä eläkeläispäättäjjiä lukuunottamatta tekemään. Uutena valtuutettuna ja sos.lautakunnan jäsenenä minulla menee ainakin viikottain useampi tunti aikaa asioihin perehtymiseen, tiedon hakuun ja kyselevien soittokierrosten tekemiseen. Tosiasioita, omia arvoja ja niiden välisiä arvotuksia pohtiessa ja punnitessa vierähtää tämän lisäksi vielä useampikin illan hetki. Vaan sitähän se on - päätöksenteon sietämätön raskaus.

Kouluverkkoselvitys on huomenna hallituksessa. Maanantain palaverissa ryhmässämme se sai vielä aikamoisen kiivaan keskustelun aikaan; eikä yksimielisyyttä edes lähdetty tavoittelemaan. Omassa vaakakupissani painavimpana ovat kaikkien paimiolaisten peruskoululaisten etu ja mahdollisimman tasavertainen asema. Näen kouluverkon uusien kuvioiden luovan Paimioon pitkälle tulevaisuuteen ulottuvan entistä eheämmän ja keskenään tasavertaisen perusopetusta tarjoavien koulujen kentän. Ja mikä parasta, toimintoja eheyttämällä kaikille turvataan, tiukassa taloudellisessa tilassakin, auttavat resurssit opetuksen toteuttamiseen. Mutta muut ovat vielä päätöksentekijän roolissa huomenna; itse saan lopullisesti vaikuttaa asiaan vasta sen tullessa valtuuston päätettäväksi...

 

Kouluverkkoselvitys

Keskiviikko 13.1.2010 klo 20:55 - Tarja Vuontela

Kommentteja kouluverkkoselvityksestä vellovaan keskusteluun

Nummenpään koulun lakkautus on vain pisara meressä koko kouluverkkoselvityksessä, mutta asia on ymmärrettävistä tunnesyistä noussut aallonharjalle ja määrännyt koko keskustelua.

Kouluverkkoselvitys tehtiin Paimion kaupungin kurjaan taloustilanteeseen liittyen, jotta koulutoimestakin vaadittavat säästöt kohdistuisivat mahdollisimman järkevästi ja oikeudenmukaisesti koko koulukenttää ajatellen. Fortumilta ostettu Sähkönkulman kiinteistö, kuten valtuustossa viime kesäkuussa totesin, todella oli alkusysäys dominopalikkariville ja määräsi kaatumissuunnan, mutta ei toki läheskään kaikkea. Uusi sivistysjohtaja toi osaltaan uusia reippaita tuulia kouluverkkoselvitykseen.

Nummenpään koulun lakkautusta tai sen hinnalla millä hyvänsä säilyttämistä ei mitenkään voida perustella pedagogisin syin. Vaaka jää niin keskiasentoon, että vain arvostuskysymykset voivat sen keikauttaa puoleen tai toiseen. Ja molempiin puoliin on keskenään ihan yhtä kestävät arvostukset.

Raha kuitenkin ratkaisee, ja Nummenpään koulu on syönyt joka vuosi vähintään 25 % enemmän tuntikehystä (eli rahaa) kuin muut paimiolaiset alakoulut. Tästä suuresta panostuksesta ovat yli vuosikymmenen päässeet nauttimaan vain ne noin 30 nummenpääläistä oppilasta, joita on kahden luokanopettajan ja viime vuosina myös kahden avustajan (lisää rahaa)  voimin opetettu ja kasvatettu. Miksi 700 muun paimiolaisen alakoululaisen tulisi maksaa näin pienen vähemmistön kallista perusopetusta?

Olen itse työskennellyt kouluissa, joiden oppilasmäärä on vaihdellut kolmestakymmenestä aina tuhanteen. Kaikki nämä ovat olleet omalla tavallaan hyviä kouluja. Jokaisella koululla on omat erityiset vahvuutensa, eikä suurempi koulu suinkaan häviä vahvuuksien lukumäärässä äärettömän pieneen kouluun verrattuna, vaan päinvastoin.

Pienen koulun olemassaoloa puolustetaan aina sen idyllisyydellä. Miten 31  oppilaan luokka, jolla on koulussaan oma sisäänkäynti ja eteinen, on sen vähemmän idyllinen kuin 31 oppilaan kyläkoulu? Kyllä suurenkin yhden vuosiluokan oppilas leimautuu omaa luokkaansa, opettajaansa ja luokkahuoneeseensa ihan yhtälailla kuin kyläkoulun oppilas omaan kouluyhteisöönsä. Kyllä isonkin luokan oppilaat puolustavat ja auttavat luokkakavereitaan samoin kuin kyläkoulussakin oppilaat auttavat toisiaan. Ihan samoin isossa koulussa oppilaat näkevät itseään vanhempia ja nuorempia oppilaita kuin kyläkoulussa ja myös työskentelevät heidän kanssaan: koulun kerhoissa, kuoroissa ja kummioppilastoiminnassa esimerkiksi.

Koulu koetaan ihan yhtä omaksi olipa se suurempi tai pienempi. Isommassa koulussa on kuitekin takuulla helpompi löytää se ns. sielunkummppani, kaveri joka on samalla aaltopituudella ja kiinnostunut samoista asioista kuin itse. Pienessä koulussa hiemankin valtavirrasta poiketen erilaisista asioista kiinnostunut oppilas jää auttamatta yksin; kokemusta on sekä omakohtaista että työssä havaittua.

Saska Tuomasjukka on koulutuslautakunnan kokouksen jälkeen kommentoinut Nummenpään koululaisten sijoittamista Vistalle. Hän on esittänyt nummenpääläisten sijoittamista Jokelaan Vistan sijaan sillä perusteella, että Vistalle saadaan pienet opetusryhmät. Haloo! Jokelan luokkakoot ovat tällä hetkellä ykkösestä kuutoseen Paimion suurimmat ihan ekaluokkia ja poikkeuksellisen pientä toista kolmosluokkaa lukuunottamatta. Miten Nummenpään 6 nykyistä viidesluokkalaista mahtuisi Jokelan viidenteen luokkaan, jossa on tällä hetkellä 31 oppilasta? Miten Nummenpään 8 neljäsluokkalaista mahtuisi Jokelan vastaavaan luokkaan, jossa on tällä hetkellä 28 oppilasta? Miten Nummenpään 7 tokaluokkalaista mahtuisivat Jokelan vastaavaan, jossa on tällä hetkellä 25 oppilasta? Jokelan luokkakoot saavat siis Tuomasjukan mukaan kasvaa vaikka lähelle 40:tä, jos vaan Vistalla luokkakoko säilyy 20 tuntumassa? Outoa ajattelua: NIMB tulee mieleen...eli ei meille, mutta muualle kyllä seurauksista riippumatta, sillä sehän ei enää minua koske!

Jokelassa on ensi vuonnakin käytössä vain 8 luokkahuonetta, joista yhteen mahtuu vain 20 oppilasta ja yhteen nuo 31, loput ovat kooltaan tältä väliltä. Remonttia ei investointiohjelmassa ole luvattu aloittaa kuin vasta vuonna 2011 ja silloinkin vain aloittaa. Eli Jokelan saaminen kaksisarjaiseksi kestää enemmän kuin kaksi vuotta.

Syksyllä 2011 Jokelassa on edelleen käytössä vain 8 luokkatilaa. Nyt kun ekaluokkalaisia on tulossa koko koulutoimeen poikkeuksellisen paljon, koulutuslautakunna 12.1.10 hyväksymän kouluverkkosuunnitelman mukaan on päädytty väliaikaisratkaisuun Jokelan osalta: ensi syksynä tarpeettomaksi jäävä ruokala muutetaan todella pienillä toimenpiteillä opetustilaksi ja näin Jokelaan voidaan ottaa kaksi ekaa luokkaa, ja koulun opetustilojen määrä kasvaa yhdeksään. Tämä vaatii sen valitettavat toimen, että nykyinen 11 oppilaan 3. luokka yhdistetään toiseen 3. luokkaan, jolla on 20 oppilasta. Näin Jokelassa on ensi syksynä 31 oppilaan 4. luokka. Ja Tuomasjukka sijoittaisi sinne vielä Nummenpään 6 nelosluokkalaista! Jee - älyn riemuvoitto!

Tulevaisuudessa, sitten kun Jokela on oikeasti kaksisarjainen (ei vain suunnitelmissa), nummenpään alueen oppilaat ovat varmasti lämpimästi tervetulleita Jokelaan. Uskon kuitenkin rehtoreiden sivistysjohtajan vetämänä päätyvän kaikkia oppilaita mahdollisimman tasapuolisesti kohtelevaan oppilasaluejakoon koulujen välillä - ihan kuten tähänkin asti on vuosittain tehty. Mahdollisimman monen paimiolaisen on päästävä siihen ns. lähikouluun. Viime vuosina tämä mahdollisuus on Jokelan ja Vistan koulujen oppilaiden osalta evätty valitettavan usein. Tuomasjukan visioita lukiessa voi vain tulla siihen tulokseen, että on se onni, ettei lautakunnan toimivaltaan kuulu oppilasaluejaon valmistelu.

Työ alkaa - opeteltavaa riittää

Perjantai 2.1.2009 klo 11:45 - Tarja Vuontela

Mitä, reilu kaksi kuukautta vaaleista, eikä mitään ole tehty! Siltä näyttää, jos seuraa blogikirjoitteluani tai yleistä tiedonvälitystä. Taustalla on kuitenkin tapahtunut paljon valmistelutyötä. Pian vaalien jälkeen kaikki valtuustoryhmät aloittivat neuvottelunsa Paimion vielä suurimman eli Keskustan johdolla. Neuvotteluja on käyty valtuuston ja hallituksen puheenjohtajuuksista sekä hallitus- että lautakuntapaikoista.

Jos en olisi kunnallisjärjestön johtokunnan jäsen, en tietäisi näistä kuvioista mitään, sillä tavalliselle rivivaltuutetulle ei juuri tietoa neuvotteluista ole jaettu. Sääli, sillä neuvottelut ovat kuitenkin reilun pelin hengen ja sääntöjen mukaiset, joista jokaisen ehdolla oleen ja erityisesti valituksi tulleen olisi tiedettävä. Jokainen on kuitenkin saanut ilmoittaa, millaisista luottamusmiespaikoista olisi kiinnostunut. Kiinnostus on ensimmäinen edellytys homman hoitamiselle.

Puheenjohtajuudet ja lautakuntapaikat on nyt puolueiden kesken jaettu. Keskustan henkilöt näille paikoille päätetään lopullisesti kunnallisjärjestön yleisessä kokouksessa reilun viikon kuluttua 13.1.

Taustakuvioiden opettelun lisäksi luettavanani on ollut erilaisia oppaita valtuustotyöskentelystä ja kunnallisesta vaikuttamisesta. Suorittamani opetushallinnnon tutkinto on jo osoittautunut hyödylliseksi, vaikken sitä tätä varten tehnytkään.

Varsinainen työ alkaa siis tammikuun lopulla, mutta jo nyt olen huomannut, että opeteltavaa riittää. Kokoukset ovat jäävuoren huippu tässä luottamustehtävässä. Taustatyöt on tehtävä huolella, jos lulee tietävänsä edes hiukan, mistä päättää ja missä asioista päätetään. Tätä osasin kuitenkin odottaa ja tästä pidän; uusiin asioihin perehtyminen on innostavaa. 

Uskomatonta!

Maanantai 27.10.2008 klo 0:14 - Tarja

Uskomatonta! Vähän täytyy nipistää itseään ja hiukka vielä jännittää tarkistuslaskentaa, josko olisi laskettu vallan väärin.

Vaalityötä tein kyllä aika ahkerasti, ja eilen oli viimeisen kauppakahvitilaisuuden jälkeen todella väsynyt olo. Tänään en oikein osannut jännittää, koska ajattelin äänimääräni olevan jotain viidestä äänestä ylöspäin... Mutta että ihan läpi, ensimmäisellä yrittämällä, naisena Keskustan listalta ilman paimiolaista maanviljelystaustaa, jes!

Lähetän todella suuret ja nöyrät kiitokset äänestäjilleni! Uskoakseni Te olette tarkkaan harkinneet minut äänenne arvoiseksi. Nöyrällä mielellä aloitan valtuutetun työnteon, ja toivon Teiltä edelleen yhteydenottoja, kannanottoja, kannustusta ja kritiikkiä, sillä yhteisiä asioita ajetaan kaikkia kuunnellen ja taustatietoa tavalliselta kaupunkilaiselta todella tarvitaan. Paimion kaupungin tulee olla meitä kaupunkilaisia varten eikä päinvastoin!

Tulen myös muistamaan allekirjoittamani adressin lasten ja nuorten valtuutettuna toimimisesta.

 

Kiitos, ja nyt täytyy sulatella tätä tietoa ainakin yhden yön yli.

:-)

Toreilla ja turuilla

Lauantai 18.10.2008 klo 10:40 - Tarja

Perjantaina olin lähes koko päivän päivystämässä Keskustan vaalikahvipisteellä Torikeskuksessa ja kyllä kannatti. Nimittäin oli mukava keskustella ihmisten kanssa ja kuulla heidän mielipiteitään Paimion asioiden tähän astisesta hoidosta ja siitä, miten asioita tulisi tulevaisuudessa hoitaa. Viisaita ajatuksia ja todellisia kokemuksia siitä, miten kaupungin yksittäinen päätös voi vaikuttaa ihmisen arkeen.

Olen jo pari kertaa esittänyt kunnallisjärjestössä ajatuksen, että vaalikahvien tapaisia tapaamistilaisuuksia tulisi järjestää myös vaalikauden aikana; ei vain juuri ennen vaaleja. Eilinen vahvisti tätä näkemystäni. Kaupan edustalla tapaa juuri niitä tavallisia kaupunkilaisia, joiden asioita päättäjät valitaan ajamaan. Kahvikupposen ääressä on mukava vaihtaa mielipiteitä, kuulla ja tulla kuulluksi. Eivät tavalliset ihmiset ota yhteyttä valtuutettuun ennen kuin asiat alkavat mennä todella pieleen. Puolueiden aktiivisuus toreilla vaalikauden aikanakin olisi myös osa sitä paljon puhuttua päätöksenteon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.

Tänään olen menossa taas tarjoilemaan kahvia ja kuulemaan mielipiteitä; toivottavasti ihmiset lähestyvät yhtä avoimesti kuin eilen.

Jihuu - oph läpi

Tiistai 7.10.2008 klo 22:11 - Tarja

Aloitin opetushallinnon tutkinnon suorittamisen kesällä ja elokuun alussa ollut lakitentti meni hienosti. Olen tälläkin sivustolla tuskaillut tutkintoon liittyvien etätehtävien kirjoittamista. Sain esseeni vaalikiireistä huolimatta, tai ehkä paremminkin niiden vauhdittamana, valmiiksi loppuviikosta. Tänään sähköpostiini ilmestyi iloinen viesti tutkinnon vastaanottavalta Opetushallituksen kouluneuvokselta: "Huolella laatimanne esseet on hyväksytty, todistus toimitetaan postitse."

JES! Ihanaa, mikä helpotuksen tunne. Nyt voin nauttia ensi viikon syyslomasta ansaitusti. Vähän samanlaisissa tunnelmissa oppilaanikin olivat tänään, kun jaoin heille historian kokeet takaisin. Tosin piinasin heitä vielä maantiedon kirjallisella läksynkuulustelulla. Joten kyllä hekin ovat lomansa ansainneet.

Valitettavasti vaan kaikkien lasten vanhemmilla ei ole mahdollisuutta saada lomiaan samaan aikaan kuin koululaisilla on. Onneksi on kunnan järjestämiä leirejä, retkiä ja urheilukoulutoimintaa, joihin lapsen voi lähettää turvallisin mielin viettämään lomahetkiä. Vaikka parasta loma tietenkin on perheen kesken, ja usein ihan vaan rennosti oleilemalla. Lomanhan ei pitäisi olla suoritus.

No-huomenna me Hajalassa rikomme normaaleja päivärutiineja viettämällä osan koulupäivästä pihatalkoiden merkeissä. Aurinkoakin on luvattu!

 

Tosissaan

Torstai 2.10.2008 klo 22:03 - Tarja

Olin eilen Paimion Keskustan ehdokaskoulutuksessa. Kouluttajan tärkein sanoma oli, että tuokaa esille se, että olette liikkeellä tosissanne.

Oletko tosissaan? Sitä on muutama minulta jo kysynytkin. - Olen, todellakin olen tosissani. Minulla on sellainen olo, että haluan vaikuttaa paimiolaiseen päätöksentekoon. Lisäksi minusta paimiolainen päätöksenteko tarvitsee enemmän juuri sellaisia ihmisiä, jotka ovat tosissaan. Ihmisiä, jotka

• haluavat ja jaksavat paneutua asioihin
• ottavat selvää asioista, joista eivät tiedä
• tiedostavat, etteivät hallitse kaikkea
• arvostavat toisten mielipiteitä
• uskaltavat seisoa valintojensa takana
• eivät anna heti periksi, vaan hakevat uusia tapoja saada ajamansa asiat päätettäväksi

Tosissaan - mutta ei tosikkomaisesti. Sillä mielestäni Paimiossakin tarvittaisiin päätöksetekoon reipasta ja iloista tekemisen meininkiä. En haluaisi olla omasta poterostaan toisia päättäjiksi valittuja kyräilevä valtuutettu, joka näkee vain oman erinomaisuutensa ja hylkää vastapuolen ehdotukset ainoastaan periaatteen takia. Töissä olen huomannut, että muita arvostamalla ja kannustamalla saa itsekin paljon enemmän aikaan. Eikö sama päde myös politiikassa?

Siis, olen tosissani, pyrin päättäjäksi päättäjän paikalle. Mutta en tavoitellakseni valtaa (onko sitä edes kuntapäättäjällä?), vaan kehittääkseni Paimiota parempaan suuntaan.

 

Aikaa lapsille

Tiistai 23.9.2008 klo 22:17 - Tarja

Ei voi olla totta, joko taas -olivat ajatukseni, kun kuulin iltapäivällä Kauhajoen mielettömästä kouluampumisesta. Kuuntelin illan TV-lähetysten asiantuntijoita.  Heidän päällimmäinen viestinsä oli, että vastaavien tapahtumien välttämiseksi aikuisilla tulisi olla aikaa lapsille, olla aidosti läsnä ja kuunnella lasta välittäen.

Miten nyky-yhteiskunta tukee tällaista lapsista huolehtimista? Ei mitenkään. Lapset viedään ennen ensimmäistä ikävuotta päivähoitoon, jossa yhtä hoitajaa kohti on monta lasta vaatimassa aikuisen huomiota. Jo ennen kouluikää alkaa suorittamisen vimma; lapsen tulee oppia lukemaan ennen koulunaloitusta, harrastaa jos jonkinlaista, menestyä ja täyttää vanhempien unelmat. Koulussa opettajat yrittävät huomioida luokan jokaista jopa yli 30 oppilasta päivän aikana edes kerran samalla, kun he yrittävät pitää koululaisten tietotason Pisan huipputuloksissa.

Maailma hukkuu tietoon, kaikkea ei voi millään omaksua, mutta kovin yritetään. Samalla unohdetaan kuitenkin  tärkeimmän oppiminen - miten olemme ihmisiä toisillemme: autamme, lohdutamme, kannustamme, otamme osaa iloon ja suruun, välitämme, olemme epäitsekkäitä, jaamme omastamme.

Mielestäni kaikkien alle 3-vuotiaiden lasten kotihoidosta on tehtävä kannustavaa. Toisen vanhemman kotiin jääminen perheen pienten lasten kanssa tulee olla taloudellisesti mahdollista kaikille niin haluaville. Päivähoitoon ja peruskouluun tulee ohjata riittäviä resursseja, jotta siellä aikuisella on reaalinen mahdollisuus huomioida kaikki lapset yksilöinä. Koulujen oppilashuoltoon tarvitaan lisää kuraattoreita ja erityisesti Paimion lukion täysin alas ajetut terveydenhoitajan vastaanotot on palautettava takaisin vähintään ennalleen.

Ei kai ole järkevää, että ahdistuneet, yksinäiset tai pelokkaat lapset saavat apua ainoastaa netin chateistä tai auttavista puhelimista. Aikuinen, joka tuntee lapsen, on aina parempi kuuntelija ja auttaja kuin pelkkä ääni puhelimessa tai chattiavastaus.