Kalliit vanhukset vs. vanhusten hoitolaki

Sunnuntai 28.2.2010 klo 20:02 - Tarja Vuontela

Kuntaliiton toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoman (kok.) haastattelu STTK-lehdessä (25.2.10) on herättänyt runsasta keskustelua, ja aiheesta. Hänen viestinsä kunnille kalliiksi käyvistä lasten- ja vanhusten hoidosta ei sisältänyt mitään uutta. Näihin ongelmiin on haettu ratkaisua kunnissa jo pitkään ja ihan Paras-hankkeen vauhdittamana. Varsinainen pommi sen sijaan oli Mäki-Lohiluoman esittämä ongelmanratkaisu: hoitotestamentti.

Suomeksi tämä tarkoittaa ns. armomurhasta astetta lievempää vaihtoehtoa. Hoitotestamentti on henkilön tahdonilmaus omasta hoidostaan, jos hän vakavan sairauden, onnettomuuden tai vanhuuden heikkouden vuoksi menettää oikeustoimikelpoisuutensa. Hoitotestamentissa määritellään ne tilat, jolloin luovutaan potilaan elämää lyhytaikaisesti pidentävistä, keinotekoisista elintoimintoja ylläpitävistä hoitotoimista.

Mäki-Lohiluomaa on tulkittu niin, että hän kehotti vain ikäihmisiä hoitotestamentin laadintaan. Itse asiassa hän ilmoitti, että ” yhteiskunnan kannalta olisi hyvä, jos jokainen meistä tekisi hoitotestamentin”. Näin esim.keski-iän kriisissä kipuilevan miehen, joka hankkii alleen tehokkaan moottoripyörän, tulee myös muistaa laatia hoitotestamentti ennen ensimmäistä kruisailuaan. Tuleehan neliraajahalvaantuneen hoito myös yhteiskunnalle äärettömän kalliiksi.

Olisiko kehotuksen miina sittenkin sanassa ”oikeustoimikelpoisuus”. Milloin ennen terve ihminen menettää oikeustoimikelpoisuutensa? Kuka tulkitsee tämän rajan saavuttamisen? THL:n sivuilta löytyvän valmiin hoitotestamenttilomakkeessa oikeustoimikelpoisuuden menettämiseen listataan vanhuuden heikkouden lisäksi tajuttomuus. Mahdollisten rajujen liikenneonnettomuuksien lisäksi meistä jokainen voi sairastua esim. vakavaan syöpään. Syöpähoidot ovat rankkoja, ja hoidettava voi olla välillä tajuton. Tässäkö onkin Mäki-Lohiluoman juju; hoitotestamentilla voidaan todella vuosittain ”päästä eroon” merkittävästä määrästä yhteiskunnalle kalliiksi käyvistä hoidettavista. Pelottavaa – todella pelottavaa.

Ei kai moderni, ihmisyyttä kunnioittava yhteiskunta voi lähteä luokittelemaan ihmisiä arvokkaiksi ja arvottomiksi! Tätä samaa keskustelua on käyty myös selektiivisten raskaudenkeskeytysten yhteydessä. Onko oikein, että mahdollisesti kehitysvammaista lasta odottavat vanhemmat asetetaan valintatilanteeseen raskauden keskeyttämisestä. Taas yhtenä pontimena on yhteiskunnalle koituva kallis hintalappu. Myös ns. itse hankitut sairaudet esim. alkoholismin aiheuttamat maksa- ja haimasairaudet tai tupakoinnin aiheuttama keuhkosyöpä tulevat yhteiskunnalle kalliiksi.

Ihan toisilla linjoilla on sen sijaan eduskunnan apulaisoikeusasiamies Riitta-Leena Paunio, jonka johtopäätökset vanhustenhoidosta sekä vanhusten perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisesta julkistettiin 18. helmikuuta. Johtopäätökset olivat niin surulliset, että hänen mielestään tarvittaisiin mitä pikaisimmin laki vanhusten oikeudesta hoitoon. Todella – on syytä ryhdistäytyä ja säätää vanhuksille oikeus ihmisarvoiseen hoitoon. Kuntien menokehityksen oikaisemiseksi ehdotus hoitotestamentista on äärettömän epäonnistunut, suorastaan kuvottava.