Paimio ja paimiolaiset ensin

Maanantai 15.3.2010 klo 22:10 - Tarja Vuontela

Sosiaalilautakunta keskusteli pitkään pakolaisten vastaanottosopimuksesta, ja päätti jättää asian pöydälle. Toukokuun kokouksessa asia on uudelleen pohdittavana, ja tällöin meillä on edessämme myös jonkinlainen hahmotelma ajantasaisesta ja työkaluna toimintakykyisestä kotouttamissuunnitelmasta.

Taloudellisilla argumenteilla pakolaissopimusta ei voi puolustaa, mutta ei oikein myös vastustaa. Erityisryhmät ovat aina jonkilainen menoerä, jonka suuruutta ei voi ennustaa tai jonka olemassaoloa ei voi kyseenalaistaa. Heikommasta on pidettävä huolta. Jokin sanonta kai menee niin, että yhteiskunnan arvon voi mitata sillä, kuinka hyvin se pitää huolta huonoimmassa asemassa olevista jäsenistään. Mutta haluammeko nimenomaan ehdoin tahdoin pakolaiserityisryhmän Paimioon ja juuri nyt?

Sosiaalilautakunnan asiantuntijana oli Varsinais-Suomen piirin Punaisen Ristin toiminnanjohtaja Pauli Heikkinen. Häneltä  kuulimme, että myönteisen päätöksen ja oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita on kaikissa Suomen vastaanottokeskuksissa, ja itse asiassa erityisen runsaasti heitä on Turun Pansiossa. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että Paimion allekirjoitettua pakoilaissopimuksen, Paimio myös saa sopimuksen mukaiset viisi pakolaista heti. Toiminnan suunnittelulle ei tämän jälkeen enää ole aikaa, vaan jonkinlainen sapluuna tulee olla valmiina.

Vastaanottavan kunnan kontolle tulevat erityistoimet riippuvat toki suuresti tulevista pakolaisista, heidän iästään, koulutustaustastaan, perhesuhteistaan ja heidän kokemista traumoistaan sekä niiden käsittelyvaiheesta. Kaikkeen ei mitenkään voi varautua ennakolta, mutta kyllä perusasoiden tulisi olla sekä sosiaali- että koulupuolella selvillä. Jos esim. sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään tajua, miten pakoilaisen esittämää pyyntöä perheen yhdistämisestä tulee lähteä työstämään eteenpäin, ollaan vähän "vihreitä" solmimaan vastaanottosopimusta. Hurskas toive tai lupaus ELY:n taholta siitä, että Paimioon ei laiteta kaikkein vaikeimmasta päästä olevia pakolaisia, tulisi mielestäni jättää ihan omaan arvoonsa. Tällaisille lupauksille tahtoo käydä kuten sille tyttärelle, joka ennen papin edessä tahtomista näytti niin kauniilta ja vaikutti lempeältä mutta avioliitossa alkaakin muistuttaa kovin äkäistä anoppia.

SPR:n Heikkinen ei ollut omien sanojensakaan mukaan paras mahdollinen asiantuntija pakolaissopimuksen käsittelyssä, koska SPR ei toimi minkäänlaisena virkamiehenä pakolaisasiassa. Kärjistettynä sanoen SPR:hän tekee silkkaa bisnestä pakolaisien vastaanotolla: valtio maksaa kaikki heidän kulunsa vastaanottokeskuksien toiminnan pyörittämisestä. SPR on myös erittäin tehokas taloutensa hoitaja; keräyksistä osataan ottaa tarvittavan suuri osuus organisaation pyörittämiseen, ja vastaanottotoimintaakaan tuskin pyöritetään tappiolla ja pelkällä humaanilla asenteella.

Heikkinen oli asiantuntija paikallaan siinä, että hän totesi kotouttamisen onnistumisen kannalta olevan  tärkeää, että kunta ei tee pakolaissopimusta ns. pitkin hampain. Pakolaisilla on oikeus kokea tulevansa edes jotenkin toivottuina uuteen asuinkuntaansa, ja näin kaikki kotouttamistoimetkin alkavat rullata jouhevasti.

Tällaista tilannetta toivon myös Paimioon. Kun pakolaisia ollaan valmiit ottamaan vastaan, tulee heidät samalla lukea paimiolaisiksi. Emme siis voi laittaa heitä minkään listan hännille, josta heidän asioitaan hoidetaan, jos rahaa jää. Kaikkien paimiolaisten asiat tulee käsitellä niiden vaatimalla vakavuudella. Paimio on kuntalaisiaan varten, ja heidän asioiden eteen meidän päättäjienkin tulee toimia. Kun olemme mielestämme valmiita solmimaan pakolaissopimuksen, tulee meidän olla valmiita ottamaan pakolaiset paimiolaisiksi ihan samalle viivalle meidän muiden kanssa. Olemmeko valmiit tähän?